Ulla oli noussut aikaisin ja valmisteli koululuokkaansa. Samalla hän odotteli kahta innokasta oppilastaan jotka saapuivat kylän laidalta ilmalla kuin ilmalla aamuvarhain, kuun vielä valaistessa tienoota.



Suutarin kaksoistytöt.
Iiris ja Dorothea. He olivat kaikkein innokkaimpia oppilaita ja Ulla oli oikein mieltynyt heihin. Pahankieliset sanoivat, että Ullan aloittama leivän ja vellin tarjoilu oli saanut tytöt kovin opinhaluisiksi... mutta Ulla uskoi työttöjen lahjakkuutteen ja innon olevan kovin puhdasmielistä.



Tytöt eivät olleet saman näköiset, mutta erottamattomat.
Kovin kauniin perään Ulla oli tyttöjen huomannut olevan ja jollain ihmeellä he aina onnistuivatkin saamaan itselleen kauniita, joskin toisten hylkäämiä asusteit.
Itse suutarin töllissä oli kovin ankeata. Töitä suutarilla kyllä oli, enemmän kuin ennätti, tai pystyi tekemään. Oli kuulema kovin perso väkijuomille.
Juoppo se on! - oli Ullalle suoraan sanottu.
Ja rahaa ei perheen elättämiseen sitten juuri jäänyt.



Edes kengissä ei oma isä pystynyt perhettään pitämään, vaan muiden vanhoissa mono- ja saapasrähjissä saivat tytötkin kulkea.
Suutarin lapsilla... Liekö miten vanha viisaus, mutta ainakin paikkansa pitävä tässä tapauksessa.
Tyttöjen äiti oli kovinkin kalvakka, jatkuvien raskauksien raastama. Ja rintataudistakin huhuttiin.

Tytöt tulivat aamulla varhain ja olivatkin ensimmäisten joukossa vellillä ja leivällä. Ulla oli huomannut lasten vatsojen mouruavan jo aamusta siihen malliin, että ei opetuksesta tahtonut tulla mitään. Ja niin oli useampien lasten kohdalla. Kyllä pitäjässä näköjään köyhyyttä riitti.
Pitäjän miehet olivat sitten antaneet avustusta ja nyt Ulla keitteli aamulla ja päivällä tarjottavaa velliä.



Ullalla oli jokin aivan erityinen tunne tyttöjen suhteen. Tulivat sitten ruuan perään tai ei, mutta kovin oppivaisia ja lahjakkaita tytöt kyllä olivat. Ulla aikoi panostaa kaiken mahdollisen tarmonsa erityisesti heihin.

Hatut ovat ihania löytöjä uudesta Punainen Kivi - nettikaupasta.
Ihania!!