keskiviikko, 1. elokuu 2012

Uusi blogin osoite

Näin siinä sitten kävi, että minäkin täältä siirryn toisiin maisemiin.
En onnistunut kolmen pävän yrityksistä huolimatta saamaan kuin rastilla olevia kuvaikoneja minkään picasan, tai muunkaan kautta  ja nyt en sitten enää jaksa edes kokeilla.

Uuden blogin osoite on: http://malakoffit.blogspot.fi

Kiitos kaikille ihanille täällä käyneille ja toivotaan, että tavataan uudessa osoitteessa.

terveisin
Anne

perjantai, 27. heinäkuu 2012

Toimii?!

Voi ihmetys, nyt tämä ilmeisesti toimii!
Kuvat ovat täältä hävinneet, mutta kun minulla on ne kotona koneellani, ajattelin tekstejä pikkuhiljaa kuvittaa - sieltä täältä, en varmaan kaikkia, mutta kumminkin. Jotenkin en osaa ajatella, että jättäisin tämän.
Niin, että pikku hiljaa tämä taas muuttuu kuvalliseksikin.
Aurinkoisia kesäpäiviä ja Forssassa nähdään varmaan usean kanssa!
Anne

tiistai, 26. kesäkuu 2012

Kesäisiä yllätyksiä

Kesäinen tervehdys Turun suunnalta odotti kotiin saapujaa tässä päivänä yhtenä;
Eijalta Turusta  ja mitkä Vai Miccä malliston ihanat aurinkolasit osana korttia. Ja nehän ovat varsin passelit Meerille.



Vai mitä!



Meeri on lähtenyt alakerran kauppaan. Huomaa Meerin kauppakassi; se on Erjan kerhossa tekemä ja saamani. Oma jäi kahvoja vaille valmiiksi ja niin se on edelleen.



Huomaa myös kaupan uusi matto. Sisustuksessa disainaamisessa on pikku-Alysalla ollut osuus.



Myös kukkapurkin uusi käytötarkoitus sekä jo tulevaa enteilevä kuusi.

Mutta sitten, eikös ovella ollut joku...



Pojankoltiainen Meerin kotikadulta. (Vihdoin sain Lahdesta myös hänelle vaatetta päälle. Nämä sopivat oikein hyvin.)

sunnuntai, 17. kesäkuu 2012

Kauppakylänkin markkinat ovat ohi


Vuosittaisista markkinoista on jälleen yhdet Kauppakylässä ohi.
Markkinat olivat onnistuneet, ainakin kauppaa käytiin kovasti ja yltyipä kaupankäynti jossain kohtaa niinkin kiivaaksi, että kylän torin vierustan lähin aitta täyttyi mukavasti - se oli markkinoiden ajaksi valjastettu virkavallan käyttöön ja siellä voi lukitun aitanoven takana rauhoitella kiehunutta mieltään ja lepuuttaa väkijuomista uupunutta ruumistaan. Siellä se näytti kuorsaavan heinien keskellä myös kylän Suutari, tapojensa mukaa.

Kaikki kynnelle kykenevät olivat osallistuneet - paitsi Villa Malakoffin, Aksenja Malakoff.
Hän oli jälleen kerran hyvin hämillään kaikesta mitä viimeaikoina oli tapahtunut ja jäänyt pohtimaan niitä. Ja näytti pohtivan edelleen markkinoiden jo päätyttyä.



Hänen tyttärensä Elisan mies oli ilmestynyt kuin tyhjästä – ja kuin tyhjää – aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ilmeisesti hän oli saanut sovitettua tapahtuneet ja sovittua myös asemansa Tsaariin, Tsaarin upseerina.
Ainakin hän pystyi piileksimään täällä Kauppakylässä. Ja jäädähän hän aikoi, kun oli markkinoilta tullessaan ollut suuret rullat tapetteja ja lattialankkuja vaunullinen. Remonttia – sitä kuulemma tehtäisiin. Koko Villa Malakoff laitettaisiin uuteen uskoon. Hänen Villa Malakoffinsa! Ja Mihail oli jatkanut nauraen, että toki Aksenja sai sanoa sanasensa suunnitelemiin – vai sai, kun kaikki materiaalikin oli jo hankittu.
Tullessaan Mihail oli kyllä tuonut komean Fabergénin. (Lahdesta, Leean pöydästä, ihanat, Näitähän Aksenja selvästikin alkaa kerätä!)  



Komeamman mikä Aksenjalla jo entuudestaan oli mies vainaansa, Olegin ostamana.
Sellainen hurmuri. Nytkin istui vaimonsa kera yläkerran pienessä salissa ja oli hurmaamassa tätä.
Vaikka ei siinä juuri lisää tarvittu. Tullessa oli mennyt hetki, niin jo oli vaimo langennut miehensä kaulaan ja kaikki oli unohdettu ja anteeksi annettu. Ne samat  charmöörin taidot ne sitten koituvat aina myös ongelmiksi.



No katsotaan, katsotaan tuumaa Akesenja ja lepuuttaa taas silmiään Fabergéssa.  Kummasti se mielikin kiertyy ja väkisinkin alkaa hymyilyttämään.
 Ja syykin on loistava...



Åmar ja Lydiakin ovat palanneet kotiin. Åmar on tehnyt vallan upean ostoksen ja mieli palaa sitä testaamaan.
Åmar livahtaakin verstaalleen uusi työkaluvyö uusine kaluineen vyötäisillä. Kovin oli mieli täynnä ajatuksia mihin
kaikkeen näitä käyttäisi.


 



Suutarilassa oli hiljaista. Isäntä oli hummaillut markkinoilla monta päivää. Istuskellut saman henkisten miekkosten kanssa aittojen portailla ja nurmilampareilla. Oli vähän lyöty salaa korttia ja oli jokunen naiseläjäkin siihen istahtanut nauraa kihertäen miesten iloksi ja kyläläisten pahaksi.
Suutarin tyttäret olivat juoksennelleet markkinaväen joukossa ja huvittaneet itseään arvuuttelemalla josko joku heidän näkemistään pienistä pojista olisi heidän kasvatiksi hävinnyt pikkuveljensä.
Rahaa tytöillä ei ollut, mutta kiltit kyläläiset markkinatunnelmissa sujauttivat tyttöjen käsiin ja taskuihin kaikkea pientä. Nauravaiset äänet, herkulliset tuoksut, hanurilla pistelty kipakka polska ja nenänpäätä kutittava aurinko sai ihmiset markkinatunnelmaan ja mitä enemmän suutari päihtyi sitä enemmän tyttöjä säälittiin ja mukaan tuli leipää ja nisua.



Opettaja-Ulla, joka oli kovin kiintynyt lahjakkaisiin oppilaisiinsa osti heille korillisen kaikkea syötävää ja sujautti siihen päällimmäiseksi vielä aimo kasan karamellejä.
Niin, että markkinat olivat Suutarilassakin ihan mukava tapahtuma.



Syreenitaloonkin oli palattu. Kotimatkalla oli tarvittu pieniä työntökärryjä, sen verran sitä oli ostoksia.
Miehet olivat ansaitsemallaan konjakilla Levin työhuoneessa. (huomaa Levin uusi takki, liivi ja rusetti! Askartajan Ateljeen tuotantoa ja ne voi pukea!)
(Albertin uusi hiustyyli ja uusi poskiparta ja viikset)



Lev oli sopinut tapaamisen erään Lapissa asuvan ja työskentelevän geologin kanssa. Lev oli kovin kiinnostunut geologiasta ja olikin tapaamisen lopputuloksena kartuttanut kokoelmaansa. Tämän parissa miehillä meneekin vielä toinen konjakkitovi.
(korukivikokoelma on Erjan, Helander, ja niin upea! en tiennyt tätä ennen, että Levillä on tällainenkin harrastus)



Alakerrassa naisväki tutkailee myös uuttaa hankintaa. Ihmeellistä mehustinta, jota he aikovat kokeilla parhaillaan suurta satoa antavaan raparperipuskaan.(mehumaija Mirkan pöydältä. Voi olla, että tätä laitetta ei ajallisesti ihan vielä olisi, mutta kaikkihan on mahdollista täällä…)
 


(kannu on Tarun käsialaa)

Tytöt ovat kavunneet vintille. Sinne on rakentumassa heille yhteinen huone. Alakerran porraskamari on kahdelle pikkutytölle liian pieni ja tänne he saavat hienot tilat.



Tytöt ovat tuoneet vintille lelujaan ja keskellä heille yhteisesti
markkinoilta ostetut pikkunuken vaunut. (Mirkalta myös, eikös ole hurmaavat ja niin käsittämättömän pienet)
Sänky on Fredrikalle hankittu oma sänky ja tuotu jo tänne ylös koska porraskamariin sitä ei saatu mahtumaan.
(sänky on jäännös puunpaloista tekemäni)
 
Markkinoiden jälkimainingeissa vietetään kylän taloissa monta ihanaa
alkukesän hetkeä.


maanantai, 11. kesäkuu 2012

Lahtea ja vähän muutakin


Lauantaina oli mukava päivä. Aamutuimaan  (ennen Lahteen lähtöäni) sain avata syntymäpäivä-swapista saamani paketin. Kerhokaverini Marjon lähettämässä paketissa olikin ihana, ihana kortti - kaksikin, kun itse lahjakin oli kortin muotoon aseteltu. Hulppea! 
Ja miten tarpeen...



Ja vain rajoitettu erä!!



Meerin alakerran kauppishan se sai nämä ihanat vaatteet, niin voi häntäkin esitellä.



Mitähän kauppias on puuhaamassa..



Istutuksia kaupan portaille..
(ihanaiset ruukut ovat Tarulta hankkimat ja taimet sekä ämpäri ja rikkimennyt ruukku Lahdesta)



Mitähän näistä kasvaa asiakkaiden iloksi... vai jopa syötäväksi...
Yläpuolella Meeri seuraa kauppiaan puuhia.



(Meerin parveke on saanut ovet ja parveke köynnöksen alun, kovin on vielä laiha ja vähin kukin, mutta toivottavasti kelit ovat suotuisat ja kesän mittaan siitä kehkeytyy vallan näyttävä)



Parvekeruukku on myös Tarun käsialaa. Kukkapöytä ja kaktus Lahdesta.



Meerin tavarat ovat karttuneet; naulakko pyyhkeinen Lahdesta ja pienet emalimukit ja valkoinen uunivuoka. Muut keramiikat jälleen Tarulta.



Näkymä ikkunan takaa...



Kauppiaan puuhat keskeytyvät, kun ulkoa kuuluu Meerin iloinen huudahdus...



Mikä sinut noin säikäytti? - No ei mikään - ilostuin - kuulin katolta kolinaa
ja siellähän se taas on - luulin, että se oli jo kokonaan hävinnyt

Meidän oma tornipöllö - se on nyt löytänyt pesän.

(Kun pieni Alysa-tyttönen kysyi jo alle kolmevuotiaana, että "voinko mummi katsoa näillä" - ja näyttää käsiään -  voi mummi hyvin antaa hänen katsoa.
Mutta nyt on kyllä ukki katselukiellossa!
Olin vasta saanut leviteltyä tasaisen ihanaksi matoksi kaiken sen pienen ja kauniin jonka Lahdesta hankin, kun sen oli jo Ukki katsellut - "näillä"!



Alysakin kysyi, että eikös Ukki osaa?
Ei, ei se osaa.

Edit.  Sain seliytksen, että mies oli hämmästyksestä innoissaan tutkaillut, että tekeekö nukkisihmiset vähän toisenlaisia "mehustimiakin"...  :-)

Kaikille Lahdessa tapaamilleni tuttaville ja ystäville terveisiä ja kiitokset 
ja kaikille muillekin messuilijoille  - Ihanaa kesää!