Vanharouva Aksenja Malakoff kulki kylän raittia. Tie pölysi helmojen alla ja nosti peräänsä hienon pilven.
" Mihin tämä maailman on menossa? Ennen sitä tultiin Villa Malakoffiin ja minun luokseni, nyt minun pitää juosta pitkin pitäjää asioita selvittämässä.
Että voikin olla kuuma... " Näin tuumaili Aksenja Malakoff ja kiiruhti Syreenitalolle.
Perille päästyää melkein harppoi helmoineen raput ylös ja porraseteisessä tuskin armollisesti nyökäytti keittiön ovesta tulleelle Sofkalle.
Aksenja kiiruti suoraan ylös ja Levin työhuoneen ovelle. Kopautti sentään päivänvarjollaan oveen ja purjehti sisään.
"Päivää, Lev, minulla on hyvin arkaluonteinen asia. Sain kirjeen pari päivää sitten
serkultani (itse asiassa Aksenjan miesvainaan serkulta, mutta jossain kohtaa kaikki muuttuvat serkuksiksi) Vasilev Malakoffilta Pariisista... vai olikos se nyt kuitenkin jo Pietarissa...
"Rauhoitutaan, rauhoitutaa - pyydän Sofkaa tuomaan lasin mehua ja sitten puhutaan ihan rauhassa" - Lev on ihan säikähtää, kun rauhaisa ja mieluisa tilikirjan tutkiminen näin keskeytyy.



"Mutta Levin on heti laitettava vastaus, kun kirjeessä ilmoitettiin, että Waapukkalaan on tulossa sen rouva. Eihän sinne voi ihminen mennä, hyvänen aika, sehän paloi jouluyönä. Remonttimiehille se kyllä käy, mutta että rouva...
Kyllä nyt on niin, että sana pitää Levin laittaa, kun minun poikan Luka on juuri nyt Pietarissa ja Alekseikin, aina juuri, kun tarvittaisin, siksi minä näin Leville...
Jos ilmoitetaan, että tulevat sitten Villa Malakoffiin... niin,..."
"Rauhoitutaan, rauhoitutaan. Katsokaas, kun asia on niin, että viikonloppuna sinne ovat jo tuleet..."
"Mitä se Lev puhuu?! Kuka on tullut?"
"No, se tanssijatar Anna Snitkina ja sitten joku neitokainen ja taisi siellä olla pari lastakin.."
"Mitä se Lev puhuu?! Mikä tanssijatar, mitä lapsia, - voi hyvänen aika, mikä ihmeen sotku tässä nyt on..."
"Rauhoitutaan, rauhoitutaan. Siellä voidaan ihan hyvin. Heille on tarjottu majoitusta kyllä, mutta kiittivät kohteliaasti ja ilmoittivat, että pärjäävät oikein hyvin. Eiköhän tässä kaikki selviä.."
"Mutta mitä se Lev puhuu, että tanssija - SEkö tanssia  - kun piti vissiin olla rouva..."



Waapukkalan uusia asukkaita. Lahdesta ja Tarun ihmeellisten käsien työtä!



Entinen maailmanluokan brimaballerina, Anna Snitkina. Haikeanan muistelee
entistä ihanaa elämäänsä. (eikä hän muuten ole kenenkään vaimo...)



Toistaisekei tunnistamaton neito...
(Hänellä on niin ihmeellisen ihana ilme, että ei voi kuvailla!)



Pavel ja Sasa. Sukulaisuussuhde ei toistaisekei selvillä.



Kun pystyisi kuvaamaan nämä niin, että niiden herkkyys, kauneus ja sielukkuus tulisivat esille.



Kiitos Tarulle, Waapukkala alkaa elää!