Vaikka mies ei kovin positiivisesti aina suhtaudu
puutyöverstaan ja maalaamon ilmestymiseen kamariin, niin on mukana mielellään silloin tällöin, kuten aina näissä arvonnoissa;
Onnettarena (miksi muuten kutsutaan miespuolista onnetarta?) siis
ja arpa nousi : Johannalle.
Kun teitä mukavia yhstäviä oli vastannut niin monta, niin samainen Onne(tar) nosti 
toisenkin "arvan": Mare
Onnea voittajille!
Paketit lähevät heti, kun osoitteet on kirjattu ylös.
Paketteihin kääriytyy talvista tarvekalua linnun ruokintaan. Ja kesän odottelua taulun muodossa. 



Ja arpa on myös suosinut minua!
Tässä sieltä kaukaa pohjoisesta Kuuralehdosta saamani voitto:
Ihana matto, sopii pinkkiin kalusteeseen joka on tulossa Waapukkalaan ja samaiseen taloon ihana seinävaate! Waapukkalan Anna Snitkina kun on entinen ballerina, miten onkin sopiva! Kuva ei kerron sen kauneutta.
Ja pöydät täyteen herkullisia hedelmiä, ja pastataulu. Sekin sinne pinkkiin sointuva.

Kiitos Anja, ihania!
Miten olikin kiva saada paketti!


 

Lillin kiireet jouluna veivät myös kylän laitamille; Suutarilaan.
Siellä Iiris nosti pöytään Lillin tuoman leivän välipalaksi.



Tyttäret olivat kovia koulunkävijöitä ja lomallakin lukivat mielellään läksykirjoja.
Tästä opettaja Ulla muisti aina kehua kaikille Iiristä ja Dorotheaa. (Äidin antamat kauniit nimet)



Tänään Suutarilassa oli mukavan rauhaisaa ja isäkin oli työn touhussa.
Uunissa paistui laatikko ja sitä odotellessa tyttäret nauttivat voileipiä.



Suutarila on yhden huoneen tupa jonka sydän on iso uuni. (Se on tehty jouluna tuhotuista konvehtirasioista. Yhdestä niistä ja tuoremehutölkin sulkijat luukkuina ja sitten pikasilotetta pintaan.)




Suutarin vaimo oli kuollut viime keväänä. Lapsivuoteeseen raukka sortui. Rintataudin runtelema. Lapsi annettiin toiseen pitäjään kasvatiksi, siellä emännällä kun oli omaki pieni ja maitoa tuntui riittävän. Kovin oli kuulema edelleen poika heikonlainen.
Kaikki nämä murheet olivat edesauttaneet muutenkin viinalle person Suutarin juopottelua. Jonkun viikon jaksoi tehdä töitä, mutta sitten taas hävisi kestikievareiden hämärään. Ja palattuaan on hyvin katuva. Tietenkin, kun tyttäret ovat saaneet pärjätä miten kuten.



Suutarilla on muistona menneistä hämärämatkoistaan suuri rosoinen arpi kaulan poikki. Ihme, että ei ole henkeään vielä menettänyt.



(Nukke on Tarun ja matkalla se oli katkennut kaulasta. Mutta se on oikeastaan persoonan vaatima vamma ;-)!  Ihanat paitamateriaalit oli mukana. Nämä on niin ohutta, että onkin hyvä tehdä. Kiitos Taru.
Tupa on viinilaatikkoon tehty ja kaikki, melkein, on itse tehtyä. Puukko on Renéen tekemä ja se päätyikin suutarille. Pelakuu vanhoja markkinaostoja ja "Väinölän" Marian ja mansikat on Järvenpään Johannan. Kulmahyllyn vakka ja kori Salosen Mirkan ja kauhat, vesivanna ja muut veitset valmisostoja.

PS Edellisen postauksen arvontaan ennättää vielä mukaan. Arvon vasta maanantaina.

Sain Marelta Eeverttilästä jo aikaa sitten muutaman sanan.
Ne pitää sisällyttää kirjoitukseen itsestä.
No, minä päätin  toteuttaa avoimuu(s)tta ja kertoa mitä sana "lämpö" tuo mieleeni.
Se on sana joka on hyvin fyysinen ja kuitenkin kevyt. Se tulee ihan lähelle, iholle ja menee jopa sisään. Se kumpuaa sisältä taas takaisin ulos, se leviää ja sitä on mukava levittää. Se on turvallinen ja se saa minut usein jopa itkemään. Niin voimakas se keveydessään on.  Sitten taas "hetki" - niin, se on niitä joita olen alkanut keräillä. Pieniä, suuria, iloisia, suruisia ja niitä talletan Muistojen Aittaan.

Tässäpä nämä sanat ja samalla arvonta teidän kaikkien ihanien kävijöideni kunniaksi; 18 000 on todella paljon.
Arvontaan pääsee mukaan kommentoimalla tähän ja arvonta-aikaa on aina loppiaiseen saakka. 
"Ollaan avoimia ja talletetaan lämpimiä hetkiä muistojen aittaan" kuten alla oleva kuva kesästä ja lupaus tulevasta.
Mukavaa Vuodenvaihdetta!


 

Joulun aika on Syreenitalossa kuin kaikkialla muuallakin Kauppakylässä kovin kiireistä aikaa. Ja eräs kiireisin on varmasti Lilli. Ainakin Lillistä tuntuu, että kaikenlaista hommaa on ihan jokapäivälle.

Ennen joulua Syreenitalossa siivottiin  monta päivää ja pikku hiljaa alkoi talo saada jouluisia merkkejä.

Lillilläkin oli omat kiireensä

 

"Missä ihmeessä se on?!"



"Mitä ihmettä te olette täällä toununneet?" - Sofka kysyy samalla kun on tulossa saliin ja näkee kaamean sotkun minkä Lilli on saanut aikaiseksi.
Samalla Sofka on tuomassa saliin jotain.



"Voi, sielläkös se olikin! Etsin sitä ihan joka paikasta"



"Nyt se joulu voi sitten tulla, kun enkelikello on paikallaan!"
"Niin, kyllähän se pikku hiljaa tuleekin. On se vaan kaunis ja niin paljon muistoja siihen liittyy " - Sofkakin tuumaa.



"Ja sitten sinä Lilli keräät kaikki koristeet laatikkon. Täällä ollaan siivoamassa
eikä sotkemassa." Sofka sitten pilaa Lillin unelmoivan ilon.

No, päivänä toisena talossa leivottiin. Tai oikeammin yhtenä ja kahtena ja varmaan kolmenakin päivänä ja Lilli ennätti siihenkin vähän jo kyllästyä. Kavereitakaan ei kamalasti ollut, kun kaikkien piti auttaa kotona omissa valmisteluissa. Niinpä Lilli oli haalinut leikkikaverikseen kaikki kaverit jotka vaan kynnelle kykenivät....



Ja ihanat tuoksut toivat kaverit Syreenitalon keittiöön...



"Mikä ihmeen meteli - voi hyvänen aika, Lilli! Eihän näitä keittiöön tuoda..



Ole hyvä ja vie heti tämä eläintarha matkoihinsa ja samalla pue päällesi, saat lähteä asioille."



Ja Lilli sai korit täyteen leivonnaisia ja listan jonka mukaan kylällä kiertää. Savupirttiin Kaisan luo, Hilpalle ja viimeksi Suutarille. Suutarin lapsille opettaja-Ullakin aina lähetti paketteja. Tyttäriä kun kävi vähän sääliksi - itse Suutari kun ei ollut aina järin mukava mies.
Lilli potkilleli menemään, onneksi oli mukavan leppoisa keli.

Ja koittihan se viimein päivä jolloin oli kaikki valmista. Tuoksuvat laatikot ja kinkut oli kannettu yläkerran saliin, kuusi tuotu ja koristeltu ja saunassakin käyty.



Herkut odottivat syöjiään. Åmar ja Lydia olivat luvanneet tulla aattoiltaa viettämään
ja laivanvarustaja Albert ja Sonja.
Porraseteisessä kuului kolinaa, sitten naurunremakkaa ja iloista puheensorinaa.
Lilli odotti jo innoissaan ja viimein äänet siirtyivät tulemaan ylös saliin.
Ihana Joulu!



Rauhaisaa Joulun jatkoa kaikille!

 

Meeri havahtui kopsahdukseen ja kummaan surahtavaan ääneen.
Kolina tuntui tulevan parvekkeen suunnalta.



"No mutta!"



"Kukas kumma se sinä olet?"
Meeriä tuijotti parvekkeen kaiteella kaksi  - ihan oikein - "pöllömystynyttä", mustaa silmää.

Siinä katseli pieni, mutta pullea, pöllönpoikanen Meeriä.
"Muistutat kovin paljon tornipöllöä" - Meeri tuumaa.
"Mistä ihmeestä sinä siihen tupsahdit? Ei kai sinulla ole kotipesä tuolla katolla ja nyt olet lähtenyt seikkailemaan..?



"Saat sinä istua siellä, erittäin mukavaa, kun tulit ilahduttamaan muuten niin yksinäistä joulunaikaa!"

Meerin kaverina on Susannalta kesän markkinoilla hankittu pöllö. Näitä (kin) tuntuu aina tarttuvan useita, mutta ihan selvästi tämäkin on ollut Meerille tulossa. Kuten näköjään niin moni saamani esine. Joulukalenterin luukuista on Meerille kertynyt ihania juttuja, kuten nalletyyny Katrilta ja Annelilta ihana, pieni, juuri tänne sopiva kuusi sekä virkattu taideteos sen alla. Nämä siis uusista luukusta.
Itse olen tehnyt, tai siis Meeri on kirpputorilta hankkinut samettisen vuodesohvan ja lasipöydän. Ruokailuun on pieni klaffipöytä, mutta en ole siihen ollenkaan tyytyväinen. Ei istu tähän.  Saa Meeri lähteä "kiertelemään kirpputoreja" uuden pöydän ja tuolin toivossa.
Valkoinen pitishuivi sohvankulmalla ja tyynynpäällinen, mutta pöytäliinaksi nyt joutunut pitsityö on taasen Satun taitavista sormista.

Joulukalenteriluukuista sain Katrilta vielä suloisen kudotun lakin. Näistä neuleista tulee aina sellainen "tappelu" että saa nähdä kenen päästä se löytyy.



Alakerran puotiin on tullut täydennys tukkuportaalta, Jatalta.
Pikkuhiljaa se alkaa näyttää sellaiselta josta unelmoin, tuoksuvine herkkuineen :-)

Kalenterin ihanuuksista olen saanut nauttia jo monena aamuna. Tänä vuonna olin jotenkin laiska ja vaihdoin vain kerhokaveriden kesken luukut. (nyt vähän haikailen, kun en vaihtanut useampia)
Tässä päivityksenä niistä tulleita aarteita.



Sarin paketit aloittivat ja niistä tulivat pieni enkelikoriste ja opetustauluja.
Opetustaulut menevät Ullan koululuokkaan ja enkelikoriste näkyy jo aiemmissa postauksissa olevan Meerin asunnon tavaroiden joukossa.
Seuraavaksi sai avata Seijan paketit ja niissä oli upea kenkälaatikko ja kesäsandaalit jollekin hyvin muotitieoiselle. Toisessa oli kasapäin jouluista materiaalia. Ainakin jouluksi sieltä tulee heti kynttilöitä jalkoineen ja koristeineen.

Renéen paketeista ilmestyi pikkuruinen puukko nahkatupessaan - selvästi Åmarin. (pitääpä katsoa, että Åmar saa kunnon vyön mihin sen kiinnittää)
Ja toisesta löytyi kirjontatyö. Ihana, siinä on pikkuruinen neulakin kiinni.

Erjan paketista tuli sitten hurmaava kaulakoru pienessä rasiassaan. Ja aitoa Tiffanya. Tämä lienee ihan vanharouva Aksenja Malakoffin perintökoruja.
Toinen paketti sitten kätki sisälleen - toimivan silityslaudan. Se oikeasti menee kasaan.





Sitten oli Tiinan luukkujen vuoro. Ja aivan selvästi sitä ollaan pikkujoulujen tunnelmissa. Herraseuraa, kun rusetit on jääneet jälkeen ja taskumatti ja juhlien humussa tarttunut koristeetkin matkaa!



Kiitos teille, kerhoystäville, luukkujen vaihdosta ja ihanaista Joulua -  nautintoa on riittänyt!

Osallistuin myös Ainukan joulutuunausrinkiin ja vaihtoparina minulla oli Aino.
Paketista tuli korikaupalla joulutorttuja ja rinkeleitä. Kaunis tarjotin ja lautasia  ja suloinen peite. Kiitos Aino ja mukavaa Joulua!




 

Meerin koti valmistuu pikku hiljaa ja joitain tavaroitakin Meeri on
sinne jo tuonut.



Meerille rakkaat astiat. (Tarun keramiikkaa, uusimmat ostot Wanhalta
ja Marian emalimuki kesältä Forssasta, ihan selvästi ovat Meeriä.)

.

Huonekaluja ei vielä ole.



Mutta vettä ja keittolevy.



Ja pallogrilli.
Meeri aikookin Itsenäisyyspäivän kunniaksi grillata makkaraa ja alakerran kaupasta saa varmasti tuoretta patonkia ja juustoja.



Ja Meeri on koristellut parvekkeensa Suomen lipuin juhlistaakseen kotimaansa
juhlapäivää.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Eilen oli kaikki kohdillaan; inspis, vapaapäivä ja miespalvelija.
Meerin talo/asunto valmistuu pala palalta. 
 

Alakertaan on hahmottumassa puoti. Sen piti olla lähinnä leipomo
patonkeineen ja groisantteineen, mutta nyt ainakin siellä on sekalainen valikoima
vähän kaikkea.
Eikä yhtään patonkia, tai groisanttia.



Esillepanoon on kauppiaan kyllä kiinnitettävä jatkossa huomiota.

Itse kauppias ei vileä ole vaatettunut. Yleensä se on sen merkki, että kaikki ei ole kohdillaan. Ehkäpä hän onkin sitten "ennenvanhaa" ajassa elelevä, tai jotain ihan muuta. Katsotaan, antaa ajan kulua, niin kyllä se selviää.
Paljon on vielä alakertaankin tehtävää; ulkoportaita ja petsauksia ja sitten sitä myytävää.



Ja itse Meerin asunto on ihan alkutekijöissään. Seuraavaksi sitten pitää sovitella sitä parveketta....

Jaa-a, huomenna alkaa sitten minullakin luukkujen avaaminen!

Innostuin sisustamaanTurussa pajassa kasaamaani Erkkeritaloa.
Ja se olikin hirmuisen hauskaa.
Onnistuin kadottamaan jo katonpuolikkaan ja hukkaamaan monta monituista pientä "roskaa", mutta nyt se on tässä vaiheessa.



Kuva on niin armoton; kaikki ne millit muuttuvat suuremmiksi ja oikein loistavat kuvista!
Pitäisi uskoa myös, kun neuvotaan oikean maalin hankintaan, mutta ei, mitä purkin pohjista löytyi ja ei kun maalaamaan. No, paakkua ja juonnetta on talo täynnä. Mutta - sehän onkin rapattu!
Hyvä harjoitus kuitenkin ja olen tähän hirmuisen tyytyväinen kaiken kaikkiaan.

Talo on siis 1:144 ja vielä sinne pitäisi miettiä seinille jotain.. Tauluja, peilejä ja ehkä hyllykköä.
Huonekaluista Titalta tilasin flyygelin, sohvan, nojatuolit ja kirjahyllyn.
Ne olivat kaikki puuvalmiita ja tuunasin ne ja tein kirjat hyllyyn. Flyygeli oli jo valmis.



Kaikki muut olen kehitellyt kaikesta roskasta ja helmistä mm.
Viimeistelyä vielä hiukan tämä kaipaa mm. saranatapitkin laittamatta etuosaan, mutta kyllä, ehdottomasti haluan toisen, oli tämä niin hauskanen tehdä!

Vallan mukava päivä tuli vietettyä Turussa seminaareillen.
Enismmäisenä osallistuin Eijan "roskapajaan" - kuten Eija itse pajaa nimitti.
Pajassa teimme pallogrillit. Roskasta, eli suklaamunien sisuksista.
Työ sujui ja valmiiksi saimme liudan grillejä. Eri kokoisia ja näköisiä, mutta täysin grillattavia. Grilliin valmistui hehkuvat hiiletkin styroksmuruista ja mustasta ja punaisesta maalista. Omani osoittautuivat maalaamisen jälkeen jotenkin uudenlaisiksi - ne olivat myrkyn vihreät. Ja senkin opin, että muovikupuun kun laittaa styroksia, vedellä ohennettua maalia ja tooodella paljon liimaa  - ja pistää kuvun kiinni, se pysyy pitkään tuoreena. Pidä grilli pystyssä...
Eijan pajassa saimme vielä kasan ihanaa "roskaa" materiaaleiksi tuleviin projekteihin, kuten styrokspaloja, renkaan nastoja, ritilämateriaalia ym.
Styrokspalasta  nuorin pajalainen ennätti vielä tehdä kylmälaukunkin.
Siniset kantohihnat siihen Eija suit sait saksi Ikean kassin reunasta.

Grilliä käyttää Meeri parvekkeellaan naapureiden iloksi. Onneksi asunto on ylimmässä kerroksessa.  Kuvassa koko joukko materiaaleja joita saimme.

Kun Adam 7v näki kotona grillin hän tokaisi; hieno, mut mummi, siinä on yks vika - no mikä - siitä puuttuu kahvat...

Iltapäivän pajailin Titan ja hänen miehensä opastuksella Erkkeritaloa 1:144.
Päivän anti oli se, että ymmärrän millinkin olevan mitta. (kuulin ehkä myös maininnan puolimilliä, mutta arvelen kuulleeni väärin)
Tähän asti asteikko on päättynyt senttin ja pienempi siitä on ollut puolisenttiä, tai vähän alle.
Milli on sellainen mitta jonka tähän asti olen täyttänyt maalilla ja liimalla.
Se selittääkin taas sen, miksi kuvissa on tursuavia liimaklönttejä vaikka silmin katsottuna se näyttää ihan hyvältä. Oikeanlainen liima, sen laittoon väline ja sitten se milli. Ettei kuvaa katsoessa tarvitse todeta, että ahaa... tuossa on milli, tuossa toinen ja tuossakin taas yksi....
Kuten tuossa erkkeritalossani. .. Katto pitää vielä laitta uudestaan, kun olen hommannut sen liiman. Ja etuseinään saranatapit. Ja sitten vaan tapiseeraamaan...
Ryhmässä osa tuotekehitti taloa tekovaiheessa niin, että nyt siihen on väliseinät ja laittoipa siihen yksi jo etukatokseen pilarinkin.
No, yhtä kaikki. Aion yrittää siihen niitä tapetteja...



Hmm.. tässä kuvassa lähemmin kun katsoo, vihreä grillihiili on alkanut vihertää
vaaleammin :-)



Ja nämä lasiset ihanuudet ovat ystävältäni tuliaisena matkaltaan. Tuo enkeli on kerrassaan hurmaava. Kiitos Taina!

Siis kaikin puolin erittäin mukava päivä ja iloisin mielin ajelin illalla kotiin.
Ehkäpä joku kerta lähden vielä mineilemään risteilylle saakka.
Terveisiä ja kiitoksia kaikille viikonloppuna seminaariseurasta!
Ja erityiskiitos pajan pitäjille! :-)