"Huhuu - onkos täällä ketään!?"
Syreenitalon eteisportaikosta kuuluu kumea huhuilu



"On, on,  - päivää....?



Sofka on kiirehtinyt alas ja jää niille sijoilleen..



"Niin - kas -saanhan esitellä; Mihail Fedorov - palveluksessanne nuorirouva"
Ja Sofka punastuu hämmästyksensä lomassa pahanpäiväisesti..
"Niin, ja tässä tämä pikkutyttö jota olin tänne tuomassa..."

"Voi sentään, tulkaa nyt ihmeessä sisään ja tänne ylös, minulla on juuri teet valmiina .. voi, miten ihmeessä te nyt olette siinä?"
 


Ja portaita kapuaa pikkutyttö suuressa ja paksussa lammasturkissaan perässään salskeampaakin salskeampi, selvästi upseerismies.

"Peremmälle, ja jättäkää ihmeessä päällysvaatteenne..
 

"Niin, saanko selittää... Olen tässä matkallani kierrellyt ja tutkaillut afäärien mahdollisuuksia ja niiden merkeissä piipahdin myös Laivanvarustajapitäjässä. Siellä on kulkutauti niittänyt väkeä, niinkuin tiedätte ja tämä tyttö tässä oli tänne tulossa, niin samahan se, säästyy kulkuvaivaa, kun toin hänet tullessani."
"No niin, tietysti, mutta meillä oli vasta kirjoitteluvaiheessa  koko asia ja niin kovin valmistelematon. Tarkoituksemme oli Levin kanssa käydä häntä ensin tapaamassakin, mutta nyt te olette jo siinä..."
Ja Sofkan hätääntynyt katse pysähtyy turkista kuorituneeseen pieneen laspeen.



"Voi sinua, olet varmaan ihan pelästynyt ja matkastakin väsynyt, tule niin katsotaan sinulle syömistä".



Pikkutyttö on ihan hämillään eikä oikein ymmärrä mitä kaikkea tapahtuu... uusia ihmisiä ja vaunun keikkumista ollut päiväkaupalla ja nyt sitten lämmin huone.



"Hei vaan, minun nimeni on Sofka ja sinä olet Fredrika. Onhan sinulle kerrottu, että haluamme mieheni Levin kanssa antaa sinulle kodin ja sinä muuttaisit tänne meille nyt kun sinulla ei enää ole omia vanhempia?"



Pikkutyttö nyökkää ja pää jää surullisena muistoihi..
"Huudetaanpas Lilliä, meillä asuu täällä toinenkin pikkutyttö, vähän sinua vanhempi jolla ei myöskään ole enää omia vanhempia. Ja kun minulle ja Leville ei ole annettu ihan omia lapsia olemme niin onnellisa, jos saamme olla teille perheenä. Lilliiiiii"



"Lilli, katsopas, Fredrika on jo tullut, muistatkos kun puhuimme, että meille muuttaisi pikkuinen tyttö."

Kyllä Lilli muisti. Ja vatsassa käänsi ihan hirveästi. Tätä päivää hän oli pelännyt ja nyt se sitten tapahtui. Tuleekos tuo nyt ja vie minun Sofkani!  Lilli tiiraa ja arvio päästä varaisiin - eihän tuo nyt kovin vaaralliselta näytä...- voikos sille vähän hymyillä...



"Kyllä kaikki järjestyy ja meille tulee sitten mukavaa, kun saadaan teille huonekin kuntoon...." 

Ja niin on Sofka jo melkein unohtanut huoneessa istuvan komean miehen.
Mihail Fedorov? Mutta, eihän se voinut olla... Jekaterinan hulttio aviomies joka on jossainpäin Venäjänmaata karkoitettuna ja Tsaarin armeijastakin erotettuna.. ja eikös ollut joku nainenkin... ja jotain skandaalia....
 

Vaikka mies ei kovin positiivisesti aina suhtaudu
puutyöverstaan ja maalaamon ilmestymiseen kamariin, niin on mukana mielellään silloin tällöin, kuten aina näissä arvonnoissa;
Onnettarena (miksi muuten kutsutaan miespuolista onnetarta?) siis
ja arpa nousi : Johannalle.
Kun teitä mukavia yhstäviä oli vastannut niin monta, niin samainen Onne(tar) nosti 
toisenkin "arvan": Mare
Onnea voittajille!
Paketit lähevät heti, kun osoitteet on kirjattu ylös.
Paketteihin kääriytyy talvista tarvekalua linnun ruokintaan. Ja kesän odottelua taulun muodossa. 



Ja arpa on myös suosinut minua!
Tässä sieltä kaukaa pohjoisesta Kuuralehdosta saamani voitto:
Ihana matto, sopii pinkkiin kalusteeseen joka on tulossa Waapukkalaan ja samaiseen taloon ihana seinävaate! Waapukkalan Anna Snitkina kun on entinen ballerina, miten onkin sopiva! Kuva ei kerron sen kauneutta.
Ja pöydät täyteen herkullisia hedelmiä, ja pastataulu. Sekin sinne pinkkiin sointuva.

Kiitos Anja, ihania!
Miten olikin kiva saada paketti!


 

Lillin kiireet jouluna veivät myös kylän laitamille; Suutarilaan.
Siellä Iiris nosti pöytään Lillin tuoman leivän välipalaksi.



Tyttäret olivat kovia koulunkävijöitä ja lomallakin lukivat mielellään läksykirjoja.
Tästä opettaja Ulla muisti aina kehua kaikille Iiristä ja Dorotheaa. (Äidin antamat kauniit nimet)



Tänään Suutarilassa oli mukavan rauhaisaa ja isäkin oli työn touhussa.
Uunissa paistui laatikko ja sitä odotellessa tyttäret nauttivat voileipiä.



Suutarila on yhden huoneen tupa jonka sydän on iso uuni. (Se on tehty jouluna tuhotuista konvehtirasioista. Yhdestä niistä ja tuoremehutölkin sulkijat luukkuina ja sitten pikasilotetta pintaan.)




Suutarin vaimo oli kuollut viime keväänä. Lapsivuoteeseen raukka sortui. Rintataudin runtelema. Lapsi annettiin toiseen pitäjään kasvatiksi, siellä emännällä kun oli omaki pieni ja maitoa tuntui riittävän. Kovin oli kuulema edelleen poika heikonlainen.
Kaikki nämä murheet olivat edesauttaneet muutenkin viinalle person Suutarin juopottelua. Jonkun viikon jaksoi tehdä töitä, mutta sitten taas hävisi kestikievareiden hämärään. Ja palattuaan on hyvin katuva. Tietenkin, kun tyttäret ovat saaneet pärjätä miten kuten.



Suutarilla on muistona menneistä hämärämatkoistaan suuri rosoinen arpi kaulan poikki. Ihme, että ei ole henkeään vielä menettänyt.



(Nukke on Tarun ja matkalla se oli katkennut kaulasta. Mutta se on oikeastaan persoonan vaatima vamma ;-)!  Ihanat paitamateriaalit oli mukana. Nämä on niin ohutta, että onkin hyvä tehdä. Kiitos Taru.
Tupa on viinilaatikkoon tehty ja kaikki, melkein, on itse tehtyä. Puukko on Renéen tekemä ja se päätyikin suutarille. Pelakuu vanhoja markkinaostoja ja "Väinölän" Marian ja mansikat on Järvenpään Johannan. Kulmahyllyn vakka ja kori Salosen Mirkan ja kauhat, vesivanna ja muut veitset valmisostoja.

PS Edellisen postauksen arvontaan ennättää vielä mukaan. Arvon vasta maanantaina.

Sain Marelta Eeverttilästä jo aikaa sitten muutaman sanan.
Ne pitää sisällyttää kirjoitukseen itsestä.
No, minä päätin  toteuttaa avoimuu(s)tta ja kertoa mitä sana "lämpö" tuo mieleeni.
Se on sana joka on hyvin fyysinen ja kuitenkin kevyt. Se tulee ihan lähelle, iholle ja menee jopa sisään. Se kumpuaa sisältä taas takaisin ulos, se leviää ja sitä on mukava levittää. Se on turvallinen ja se saa minut usein jopa itkemään. Niin voimakas se keveydessään on.  Sitten taas "hetki" - niin, se on niitä joita olen alkanut keräillä. Pieniä, suuria, iloisia, suruisia ja niitä talletan Muistojen Aittaan.

Tässäpä nämä sanat ja samalla arvonta teidän kaikkien ihanien kävijöideni kunniaksi; 18 000 on todella paljon.
Arvontaan pääsee mukaan kommentoimalla tähän ja arvonta-aikaa on aina loppiaiseen saakka. 
"Ollaan avoimia ja talletetaan lämpimiä hetkiä muistojen aittaan" kuten alla oleva kuva kesästä ja lupaus tulevasta.
Mukavaa Vuodenvaihdetta!


 

Joulun aika on Syreenitalossa kuin kaikkialla muuallakin Kauppakylässä kovin kiireistä aikaa. Ja eräs kiireisin on varmasti Lilli. Ainakin Lillistä tuntuu, että kaikenlaista hommaa on ihan jokapäivälle.

Ennen joulua Syreenitalossa siivottiin  monta päivää ja pikku hiljaa alkoi talo saada jouluisia merkkejä.

Lillilläkin oli omat kiireensä

 

"Missä ihmeessä se on?!"



"Mitä ihmettä te olette täällä toununneet?" - Sofka kysyy samalla kun on tulossa saliin ja näkee kaamean sotkun minkä Lilli on saanut aikaiseksi.
Samalla Sofka on tuomassa saliin jotain.



"Voi, sielläkös se olikin! Etsin sitä ihan joka paikasta"



"Nyt se joulu voi sitten tulla, kun enkelikello on paikallaan!"
"Niin, kyllähän se pikku hiljaa tuleekin. On se vaan kaunis ja niin paljon muistoja siihen liittyy " - Sofkakin tuumaa.



"Ja sitten sinä Lilli keräät kaikki koristeet laatikkon. Täällä ollaan siivoamassa
eikä sotkemassa." Sofka sitten pilaa Lillin unelmoivan ilon.

No, päivänä toisena talossa leivottiin. Tai oikeammin yhtenä ja kahtena ja varmaan kolmenakin päivänä ja Lilli ennätti siihenkin vähän jo kyllästyä. Kavereitakaan ei kamalasti ollut, kun kaikkien piti auttaa kotona omissa valmisteluissa. Niinpä Lilli oli haalinut leikkikaverikseen kaikki kaverit jotka vaan kynnelle kykenivät....



Ja ihanat tuoksut toivat kaverit Syreenitalon keittiöön...



"Mikä ihmeen meteli - voi hyvänen aika, Lilli! Eihän näitä keittiöön tuoda..



Ole hyvä ja vie heti tämä eläintarha matkoihinsa ja samalla pue päällesi, saat lähteä asioille."



Ja Lilli sai korit täyteen leivonnaisia ja listan jonka mukaan kylällä kiertää. Savupirttiin Kaisan luo, Hilpalle ja viimeksi Suutarille. Suutarin lapsille opettaja-Ullakin aina lähetti paketteja. Tyttäriä kun kävi vähän sääliksi - itse Suutari kun ei ollut aina järin mukava mies.
Lilli potkilleli menemään, onneksi oli mukavan leppoisa keli.

Ja koittihan se viimein päivä jolloin oli kaikki valmista. Tuoksuvat laatikot ja kinkut oli kannettu yläkerran saliin, kuusi tuotu ja koristeltu ja saunassakin käyty.



Herkut odottivat syöjiään. Åmar ja Lydia olivat luvanneet tulla aattoiltaa viettämään
ja laivanvarustaja Albert ja Sonja.
Porraseteisessä kuului kolinaa, sitten naurunremakkaa ja iloista puheensorinaa.
Lilli odotti jo innoissaan ja viimein äänet siirtyivät tulemaan ylös saliin.
Ihana Joulu!



Rauhaisaa Joulun jatkoa kaikille!

 

Meeri havahtui kopsahdukseen ja kummaan surahtavaan ääneen.
Kolina tuntui tulevan parvekkeen suunnalta.



"No mutta!"



"Kukas kumma se sinä olet?"
Meeriä tuijotti parvekkeen kaiteella kaksi  - ihan oikein - "pöllömystynyttä", mustaa silmää.

Siinä katseli pieni, mutta pullea, pöllönpoikanen Meeriä.
"Muistutat kovin paljon tornipöllöä" - Meeri tuumaa.
"Mistä ihmeestä sinä siihen tupsahdit? Ei kai sinulla ole kotipesä tuolla katolla ja nyt olet lähtenyt seikkailemaan..?



"Saat sinä istua siellä, erittäin mukavaa, kun tulit ilahduttamaan muuten niin yksinäistä joulunaikaa!"

Meerin kaverina on Susannalta kesän markkinoilla hankittu pöllö. Näitä (kin) tuntuu aina tarttuvan useita, mutta ihan selvästi tämäkin on ollut Meerille tulossa. Kuten näköjään niin moni saamani esine. Joulukalenterin luukuista on Meerille kertynyt ihania juttuja, kuten nalletyyny Katrilta ja Annelilta ihana, pieni, juuri tänne sopiva kuusi sekä virkattu taideteos sen alla. Nämä siis uusista luukusta.
Itse olen tehnyt, tai siis Meeri on kirpputorilta hankkinut samettisen vuodesohvan ja lasipöydän. Ruokailuun on pieni klaffipöytä, mutta en ole siihen ollenkaan tyytyväinen. Ei istu tähän.  Saa Meeri lähteä "kiertelemään kirpputoreja" uuden pöydän ja tuolin toivossa.
Valkoinen pitishuivi sohvankulmalla ja tyynynpäällinen, mutta pöytäliinaksi nyt joutunut pitsityö on taasen Satun taitavista sormista.

Joulukalenteriluukuista sain Katrilta vielä suloisen kudotun lakin. Näistä neuleista tulee aina sellainen "tappelu" että saa nähdä kenen päästä se löytyy.



Alakerran puotiin on tullut täydennys tukkuportaalta, Jatalta.
Pikkuhiljaa se alkaa näyttää sellaiselta josta unelmoin, tuoksuvine herkkuineen :-)

Kalenterin ihanuuksista olen saanut nauttia jo monena aamuna. Tänä vuonna olin jotenkin laiska ja vaihdoin vain kerhokaveriden kesken luukut. (nyt vähän haikailen, kun en vaihtanut useampia)
Tässä päivityksenä niistä tulleita aarteita.



Sarin paketit aloittivat ja niistä tulivat pieni enkelikoriste ja opetustauluja.
Opetustaulut menevät Ullan koululuokkaan ja enkelikoriste näkyy jo aiemmissa postauksissa olevan Meerin asunnon tavaroiden joukossa.
Seuraavaksi sai avata Seijan paketit ja niissä oli upea kenkälaatikko ja kesäsandaalit jollekin hyvin muotitieoiselle. Toisessa oli kasapäin jouluista materiaalia. Ainakin jouluksi sieltä tulee heti kynttilöitä jalkoineen ja koristeineen.

Renéen paketeista ilmestyi pikkuruinen puukko nahkatupessaan - selvästi Åmarin. (pitääpä katsoa, että Åmar saa kunnon vyön mihin sen kiinnittää)
Ja toisesta löytyi kirjontatyö. Ihana, siinä on pikkuruinen neulakin kiinni.

Erjan paketista tuli sitten hurmaava kaulakoru pienessä rasiassaan. Ja aitoa Tiffanya. Tämä lienee ihan vanharouva Aksenja Malakoffin perintökoruja.
Toinen paketti sitten kätki sisälleen - toimivan silityslaudan. Se oikeasti menee kasaan.





Sitten oli Tiinan luukkujen vuoro. Ja aivan selvästi sitä ollaan pikkujoulujen tunnelmissa. Herraseuraa, kun rusetit on jääneet jälkeen ja taskumatti ja juhlien humussa tarttunut koristeetkin matkaa!



Kiitos teille, kerhoystäville, luukkujen vaihdosta ja ihanaista Joulua -  nautintoa on riittänyt!

Osallistuin myös Ainukan joulutuunausrinkiin ja vaihtoparina minulla oli Aino.
Paketista tuli korikaupalla joulutorttuja ja rinkeleitä. Kaunis tarjotin ja lautasia  ja suloinen peite. Kiitos Aino ja mukavaa Joulua!