Aamupäivästä lähdin Adamin 5v. kanssa Fiskarsiin syöttämään sorsia. Ihailimme koskikaroja ja saimme yllätyksenä nauttia myös saukon touhuista. Kun linturetki eväineen oli tehty, mummi ja Adam massailivat lopun päivää.



Suurin osa on kaakeleita tulevaan haaveeseeni, mutta katsotaan koska ja miten ne edistyvät.



Adamin taideteoksia ja yksi kurpitsakin pitää aina olla.



Adam erikoistui seinäkeramiikkaan.



Sitten mummi päätti tehdä appelsiineja. Noooo....
taisi tulla appelsiinin kuoressa olevia lohisiivuja! :-)

Viikot ovat vierineet ja lumi peittänyt Kauppakylän allensa.
Pakkanen on vinkunu viikko tolkulla nurkissa ja väki on pysytelly sisällä tulisijojen lämmössä.
Paitsi Åmar.
Åmar on uurastanut tuvallaan. Lydia omalla tahollaan taasen ihmetellyt Åmarin poissa oloa.
Eräänä iltana Åmar sai kysytyksi Lydialta, josko tämä lähtisi hänen mukaansa. Hänellä olisi näytettävää.
Pakkanen oli hiukan hellittänyt ja niin Lydia lupasi. Uteliaskin taisi olla. Näin saisi ehkä selvyyden näihin poissa oloihin.
Illan hämyssä he taivalsivat Villa Malakoffin tilojen laidalle ja siellä oli pieni tupa. "Katsopas Lydia tuota tupaa, mitäs mieltä olet?"
"Mennänpäs sisälle"
He astuvat pieneen tupaan.



"Vallan hurmaava. Kenenkäs tämä on?"
"Tätä minä olen kunnostanut jo monta viikkoa. Sain ostaa tuvan  Luka Malakoffilta ja tontti on vuokralla. Tämä oli todella huonossa kunnossa, mutta olen muuranut hellan, tapetoinut, laittanut lattiat ja katon. Ja nämä huonekalutkin olen nikkaroinut."



"Eihän tässä paljoa ole tilaa, vain tämä yksi tupa, mutta tuossa sivustavedettävässä sohvassa mahtuu nukkumaankin."

Kuulepas Lydia, olen halunnut jo pitkään kysyä sinulta, mutta kun aina jokin menee pieleen... Katsopas tätä, haluaisitkos ottaa sen vastaan?
Se on minun sydämeni.... ja tulisitkos tähän tupaan minulle emännäksi?"

Hetken risahtumaton hiljaisuus.. Lydia katsoo Åmarin kädellä olevaa sydämenmuotoista hajuvesipulloa..
Ja samassa jo kapsahtaa kaulaan! " VOI KYLLÄ!

Kivi putosi Åmarin sydämeltä ja tuntui, että nyt kaikki rauhoittui ja onni voi alkaa.

Lydia kieppui Åmarin kaulassa ja katseli punaisin poskin tupaa...
"Voi hyvänen aika, minulla ei ole mitään kapioita. Nyt alkaakin kova neulominen. Ja astioden hankkiminen... ja kaikkea muutakin pitää...
Voi kun tämä on niin soma...

Åmar kuunteli. Antaa sen Lydian touhuta, nythän se touhuaa meille.

Illan hämyssä Syreenitaloon palasi onnellinen ja riehakas pari!



Potkukelkka on Marialta Forssan markkinoilta hankittu.
Sohvan ja pöydän nikkaroin taas ihanan hedelmälaatikon laudoista. Se on mukavan pehmeää työstää.

Åmarin tuvasta hiukan väliaikavaiheita.
Tupaa on Åmar kovasti laittanut ja siinä samalla on sopu ja jonkilainen yhteisymmärryskin Lydian ja Åmarin välille taas kehittynyt.
Tosin Lydiaa on viime aikoina kummastuttanut, kun Åmar on tuntikausia teillä tietymättömillä ja eihän Lydia voi Åmarin perään kysellä.

Åmar on muurannut ja timperoinut ja tässä kuvaa tämän hetkisestä tuvan tilanteesta.



Åmarin tupaan on ajatuksena tehdä kaikki itse, tai ainakin kovin tuunata. Voi olla, että jossain kohtaa tulee uskon puute, mutta vielä toistaiseksi se on pitänyt.

Kaapista olen toooodella ylpeä; se on ensimmäinen oma puusta sahaamani! Ja saha toimi. Myös edestakaisin. Ostin jo aikaa sitten sellaisen lihakirveenteränmallisen jonka pienet hammastukset on heikosti aaltomaiset. Ja sillä onnistuin.
Kaikki ei ole ihan millilleen vaikka kuinka mittasin ja puun pintaa olisi pitänyt hioa, kun raakalaudasta laitoin, mutta en siinä touhussa huomannut ennen kuin maalasin, mutta ei sillä väliä, se on itse tehty ja siinä on vielä lasiovi! (piirtoheitinkalvoa)



Eikä se Åmar ole kovin hääppöinen muurari, mutta se vetää, on sitä sen verran paljon testattu :-)

Minun ei pitäisi käydä Doloreksen sivuilla!
Ei varsinkaan, jos Krisse on päivittänyt sinne lasiesineitä.
Eihän sitä nytkään päässyt hurmoksestaan mihinkään..... ja posti toi tänään niin ihanat esineet, että!



Tuota punaista sarjaa en ole ajatellut kerääväni, se kun on punainen, mutta kummasti se vei kynttilänjalkana sydämeni.



Tulipas kuvastakin punainen :-)

Ja sitten nämä muut lähempää...

Kuvausalustana on (siinäkin muuten pinkkiä!) kalusto joka tarttui matkaan Lohjan ABC:n Wood Park -myymälästä.
Huone kuvassa on Eijalta saatu viinilaatikko, siis Åmarin tuleva tupa jota Åmar kovasti rakentaa.
Kalusto ei tule Åmarille, vaan johonkin ihan muuhun... On liian hienosteleva Åmarille.

Joulun jälkeen rauha oli laskeutunut Syreenitaloon. Åmar oli saanut Lydialle selitettyä pakettien vaihtumisen ja lahjatkin vahtuivat sitten oikein.
Siitä huolimatta Lydia oli hiukan epäileväinen Åmarin suhteen eikä jättäytynyt kovin herkästi kahden kesken puheisiin Åmarin kanssa.

Åmarilla oli kuitenkin pikkuhiljaa unelma voimistunut voimistumistaan.
Ja kun Villa Malakoffien Luka oli tullut Malin morsiamensa kanssa joulun viettoon, oli hän rohkaissut mielensä ja pyytänyt tätä kanssaan erääseen paikkaan.

Villa Malakoffien tilusten perällä oli tyhjillään ja huonossa kunnossa oleva tupa. Sitä Åmar havitteli itselleen...



"Kyllä tässä tätä tekemistä riittää... ensimmäiseksi pitäisi tulisija laittaa. Mutta kyllä tämä muuten on ihan kunnostettavissa. Mitä mieltä tämän ostosta olisitte?"



Luka ainoana poikana oli myös ainoa asiasta päättävä ja hetken mietittyään sanoi, että myy kyllä tuvan, mutta ei tonttia. Maata, kun ei niin vain myytykään.  "Mutta tehdään siitä sellaiset vuokrakirjat, että nimellistä korvausta vastaan ja niin kauan kun vain sinä, tai perheesi haluatte."
Åmar mietti ja tuumasi, että tyhjää parempi, sovitaan näin. Ja hetkeksi Lydian kuva vilahti mielessä. "Sovitaan sitten hiukan tupaa suurempi palanen tähän sitä vuokramaata. Kun suunnitelmissa olisi tähä tehdä vähän laajennustakin. Kamaria ainakin." Ja näin miehet sopivat.

Olimme juuri keskustelleet Eijan kanssa viinilaattikojen saatavuudesta ja itse todennut, että vesiperän vedin  niiden metsästämisessä, kun Eija valoi uskoa toteamalla, että kyllä minkäkin vielä sellaisen saisin...
Ja sainhan minä, hänellä oli parempaa tietoa.., kun oli postiin sellaisen minulle laittanut! Ihana yllätys! Aattona en meinannut nahoissani pysyä! Tästä on hyvä aloittaa uusivuosi ja uudet suunnitelmat.. vaikka vanhoissa projekteissakin on vielä tekemistä! Kiitos Eija vielä!

Nämä tunnustukset sain jo ennen joulua Leenalta ja  Linellalta, kiitos kovasti, tunnustukset ovat lämmittäneet mieltäni. Vaikka se onkin jouluinen, haluan jakaa sen kaikille blogiystävilleni ja niiden myötä kiittää kuluneesta vuodesta.
Mieltäni on lämmittänyt se avun, innostuksen ja  opastuksen määrä jota blogeissa auliisti jaetaan ja niiden myötä olen itsekin saanut kokeilla ja kokea välillä onnistumisia ja välillä ei niin onnistuneita asioita, mutta kokeillut kuitenkin. Ilman niitä olisi moni asia jäänyt tekemättä ja kokematta.

Toivotan kaikille blogiystävilleni erittäin riemukasta (ja turvallista) vudenvaihdetta ja hyvää Uuttavuotta ja uusia ispiraatioita mineilyn parissa 2010!

Anne

Olin vierailulla nuorimmaiseni anopilla joka myöskin sisustuelee nukkekoteja. Koska hänellä ei ole omaa blogia (ainakaan vielä :-)), otin muutaman kuvan niistä. Suurin osa on itse tehtyä ja tuunattua.

Tässä toisen teetetetyssä kivijalassa olevan kahvila-konditorian tunnelmia. Siellä voi nauttia korkealaatuisista herkuista elävän musiikin kera. Ja intiimille hetkillekin löytyy mahdollisuudet :-)...










Tässä saman talon keittiö.



Ja olohuone.



Ja sitten toiseen taloon.
Toisen talon olohuoneen tunnelmia asukkaineen.








Saman talon keittiötä kettiömesterin kera.







Leikkisä talon sisäpiika porraskäytävässä.



Ja yläkerran huonetta talon lasten ja lastenhoitajan kera.



Kylpyhuone.



Kyllähän näiden valmistumista seuraisi vaikka omassa blogissakin, eikös vain!

Syreenitalossa vietettiin ensimmäistä joulua.
Jouluaaton illalliselle oli kokoontunut kaikki. Lydiakin ruokaili salissa ja
kaikki oli yhdessä valmistettu. Hilppa Pippuri alakerrasta oli myös mukana. Aivan kuin olisi aina ollut vaikka kukaan ei itse asiassa muistanut milloin ja mistä ja miten Hilppa oli alakertaan ilmestynyt.



"Käydäänpäs pöytää", Sofka pyytää. "Tämä on meidän ensimmäinen joulumme Levin kanssa ja en osannut ajatella Kauppakylään muuttaessani, että joulupöytämme ympärillä onkin näin lukuisa väki."
"Kaikki onkin niin erilaista, kun olin ajatellut, mutta erittäin mieluisalla tavalla." "Näin tästä talostamme on tullut heti kovin elävä ja viihtyisä."



"No, Åmar, käy pöytään, mitä sinä vilä uneksit?" "Vatsa kurnii jo näiden herkkujen vierellä."
Ja Åmarin paikka onkin katettu .... Lydian viereen. Voi tätä onnea ja autuutta!
Åmar ei tahdo saada silmiään irti Lydiasta.



Kun on istuttu tunti  jos toinenkin ja ruokailun lomassa rupateltu, on aika siirtyä "kuusisaliin" kahville.
Sonja ja Albert vetäytyvät omiin tiloihinsa ja Hilppa Pippuri sanoo menevänsä myös omalle puolelleen. On ruokittava myös lemmikit.
("Mitähän lemmikkejä siellä on" - ajatus käväisee kaikkien mielessä, mutta ei jää...)
Niinpä vain Sofka, Lev ja Åmar ja Lydia siirtyvät kuusen luo.
"Jahas, tällä on käynyt Joulupukki ruokailun aikana" -  Lev huomaa ja ojentaa tytöille molemmille samanlaiset paketit.
"Voi miten ihana!" - Sofka huudahtaa



"Mitä sinulla on, Lydia?"



Lydia purkaa pakettiaan... ja Åmar veirellä on jännittynyt.
"Tämä on... tämä on...



Ja Lydia punastuu korvanipukoitaan myöden. Åmarkin jo kauhistuu Lydian ilmettä ja katsoo apua anovasti Leviin ja Sofkaan.




Sitten Lydia saa vaivoin sanottua: "Neiti-ihmiselle, tällaista!"



Ja niine hyvine Lydia katoaa yläkertaan. Ja aivan kuin mennessä olisi kuulunut niiskauskin?



"Nyt on kaikki mennyttä! Aivan kaikki mennyttä!" - Åmar on lohduton
"Miten minä saatoin sekoittaa nuo paketit?!"

Villa Malakoffiin oli tavan mukaan kerääntynyt Koivuhovin väki ja Kirsikkakartanon väki. Oli nautittu joulun herkuista ja pukkikin oli käynyt.
Lapsilla olikin tohinaa uusien kirjojen ja kiiltokuvien kanssa. Olipa tytöistä jokainen saanut uuden nallenkin ja Petja auton.



Kesken illan oli Kerttu käynyt kertomassa, että reki oli ajanut pihaan.
No, kyllä jouluna vieraita liikkui, mutta tämä oli aivan vieras reki kuskeineen.

Aksenja ruouva odotti salissa ja odotus palkittiin; hän sai mitä parhaimman joululahjan, poikansa Lukan. Luka on tsaarin palveluksessa hänkin ja siitä onkin todella pitkä aika kun hän on kotonaan vieraillut.




Mutta Lukalla oli myös syynsä tulla tervehtimään äitiään:
"Äiti, saanko esitellä, neiti Malin, kihlattuni."
Lukan vierelle ilmestyi ryhdikäs, pitkä, ettei suorastaan kookas neiti-ihminen. "Voi, olet sydämellisesti tervetullut Villa Malakoffiin, Malin" - Aksenja toivotti. "Istukaa nyt ihmeessä, niin saan kuulla kuulumisia. Mitenkä pitkään viivytte?"



"No, näin aluksi vain kaksi viikko, sitten on palattava, mutta katsotaan, katsotaan..."

Viho viimeinen bonusluukku avattiin sitten eilen...
Sieltä tuli sydänpiparimuotti ja aivan taianomainen parfyymipullo. Katsokaas sen koristelua!
Lisäksi oli upeasti tehdyssä ja vielä "nimikkokirjaillussa" rasiassa uskomattoman  pieni enkeli taulu.
Näihin oli hyvä päättää "luukutus"! Kiitos Marja!