Usean paahteisen viikon jälkeen ilmakin oli muuttunut rikin väriseksi.
Tänään oli tapahtumassa kuitenkin muutos.
Taivaanrantaan oli ilmestynyt jo aamusta musta, leveä raita ja se nousi hiljalleen kohden taivaan lakea. Se värittyi reunoiltaa hiljaa punertavalla...
Åmar oli menossa kohti liiteriverstastaan.



Åmar avasi verstaan oven.



Kiipeäisinkö heti ylös, vai veisinkö niitä puita...



Yläkerrassa on Åmarin salainen valtakunta...

Hän kuitenkin siirtyy katsomaan ikkunasta ulos.
Siellä on alkanut tuulla.
Jostain kaukaa kuuluu jo ukkosen kumeaa kutsua....
Ja kuitenkin kaikki on niin kummallisen hiljaista....



Åmarin ajatus on tuvassa, johon juuri on saapunut Hilppa...
Aamulla oli Lydia pyytänyt häntä käymään ensin Savupirtissa Kaisan luona ja sitten Syreenitalossa Hilpan.

Käyty oli. Ja kuin sanatonta viestiä täynnä olisi Åmarin ilmestyminen pihaan ollut...  molemmat olivat siepanneet laukkunsa ja lähteneet Åmarin tuvalle.



Nyt siitä oli kulunut jo aikaa.... aamusta...
Åmar saa puuhailtua... aina välillä ovensuussa vilkaisten tuvalle päin.
Kai siellä kaikki sujuu hyvin... ainakin savu nousee piipusta ja on edelleen kovin hiljaista.
Åmar jatkaa verstaan vintillä omiaan...



Åmarin oma valtakunta ja "pakopaikka" tuli Eijan minulle lähettämästä "haastelaatikosta". Pitkään haki tehtäväänsä vaikean muotonsa vuoksi, mutta Åmarillehan se!