Villa Malakoffiin oli tavan mukaan kerääntynyt Koivuhovin väki ja Kirsikkakartanon väki. Oli nautittu joulun herkuista ja pukkikin oli käynyt.
Lapsilla olikin tohinaa uusien kirjojen ja kiiltokuvien kanssa. Olipa tytöistä jokainen saanut uuden nallenkin ja Petja auton.



Kesken illan oli Kerttu käynyt kertomassa, että reki oli ajanut pihaan.
No, kyllä jouluna vieraita liikkui, mutta tämä oli aivan vieras reki kuskeineen.

Aksenja ruouva odotti salissa ja odotus palkittiin; hän sai mitä parhaimman joululahjan, poikansa Lukan. Luka on tsaarin palveluksessa hänkin ja siitä onkin todella pitkä aika kun hän on kotonaan vieraillut.




Mutta Lukalla oli myös syynsä tulla tervehtimään äitiään:
"Äiti, saanko esitellä, neiti Malin, kihlattuni."
Lukan vierelle ilmestyi ryhdikäs, pitkä, ettei suorastaan kookas neiti-ihminen. "Voi, olet sydämellisesti tervetullut Villa Malakoffiin, Malin" - Aksenja toivotti. "Istukaa nyt ihmeessä, niin saan kuulla kuulumisia. Mitenkä pitkään viivytte?"



"No, näin aluksi vain kaksi viikko, sitten on palattava, mutta katsotaan, katsotaan..."