Sonja pitkästyi vinttihuoneessaan.. ei ollut mitään tekemistä ja kaikki olivat lähteneet asoilleen.

Sonja lähti kulkemaan talossa ja etsimään juttukumppania.
Sali oli kuitenkin typö tyhjä
(salissa uudet Dolorekselta tilatut puuvalmis sohva ja tuolit jotka maalasin ja päällystin)





No, alakerrasta kuuluu jotain



Jahas, täällä tekee tuttavuuttaan sen Åmarin papukaija ja meidän Lydian kolli.
Keittiöstä kuuluu lupaavasti puheen sorinaa...



"No mitä se rouva täällä, keittiöässä," - Lydia pelästyy

"Aika tulee kovin pitkäksi kun vain istuu tuolla vinttihuoneessa. Mutta mitä te olette tekemässä?"

"Minä opetan Sofkaa leipomaan. Onkin juuri ensimmäinen pellillinen paistunut. Olemme tehneet korvapuusteja."

"Voisinkos minäkin tulla mukaan? ei se oppi pahaa tee minullekaan, jos vain sopii?"

"No ilman muuta Sofka lupaa" "Totta kai voit tulla, mutta laita esiliina eteesi. Nämä jauhot ovat kovia pöllyämään."

 

"No, miltäs minä nyt sitten näytän?" Sonja kysyy esilinna edessää ja heti hän on paljon paremmalla mielellä. Onpa keittiössä mukavan kodikasta, hän tuumaa itsekseen.



(Ihanat korvapuustit ja jolutortut ovat Jatan käsialaa)

Taas ovi kuuluu käyvän.
"No mutta mikä taivaallinen tuoksu täältä oikein tulviikaan!"




Åmar (ruotsalaisten oolla) on haistanut valmistuneet korvapuustit ja yhdellä harppauksella on hellan luona.
Sitten hän pysähtyy, katsoo ja.... niin, kovin kumma tunne valtaa hänet.

Hän katsoo Lydiaa ja sitten ojentaa kätensä..
"Sinullahan on jauhoja poskessa" - ja pyyhkäisee ne pois.
Ja ihmeellinen ujous isekee raavaaseen mieheen.....