Eteisestä kuului kolahdus ja Sofka kiiruhti katsomaan.
"Voi Lev, sinä olet tullut", Sofka hengähti ja kipusi kaulaan.
" No tulin, tulin.. tulimme jo vaunuilla aiemmin ja matkatavarat tulevat sitten perässä. Tuntuupa hyvälle tulla kotiin."

"Köhöm"- kuului samassa.
"Voi niin, saanko esitellä; tässä on Åmar, ruotsalaisten oolla. Hän tuli samalla laivalla ja ystävystyimme matkan aikana. Ja kun meillä tuntui jutut kulkevan niin hyvin yksiin, pyysin hänet mukaani."



"Päivää vaan, nuori emäntä", Åmar toivottaa.
"Päivää, päivää... Åmar ruotsalaisten oolla."

Samalla kuuluu kumma kirahdus...



"Hui kauhistus, mikä tuo on?"
"Se on lemmikki papukaijani Viki. Se on kierrellyt kanssani maailmaa kymmen vuotta. Se lyöttäytyi mukaani heti, kun 13 vuotiaana lähdin kotoani ja ensimmäisellä laivalla joka minut huoli, matkustin etelän merille."
"Pureekos se?" - "No.. sanotaan, että se ilmoittaa kyllä, jos ei pidä jostakusta, tai sitä komennetaan liikaa."

Sofkalla olikin sitten sulattelemista... ja sulattelu sujuu parhaiten, kun on jotain syömistä. Niinpä sitä laitettiin välipalaa pöytään.

Miehet tarinoivat ja söivät...

(Keittiön kellosta olen iloinen... tein sen vanhan rannekellon ympärille rimasta ja ohuesta vanerista. Ylälista näyttää kyllä kuvassa taas, että on hiukkasen pidempi toiselta sivulta. Täytyy ostaa uudet silmälasit :-))

"Lev, tulisitko hetkeksi kanssani yläkertaan.. samalla  näet mitä poissaollessasi on saatu aikaiseksi.."



"Niin, Lev.. katsos kun ajattelin, että voisimme jo muutta tänne.. ihan yöpymäänkin.. Vaikka nämä yläkerrokset ovatkin aivan kesken, mutta vanhan sängyn sain ja keittiöhän on jo kunnossa... Tuntuu niin haikealta, että yöpyisimme vielä serkuillasi."

Samalla kuuluu kaamea rääkäisy ja molemmat kimpoavat pelästyneenä tahoilleen..



"Hui kauhistus, mistä tuokin tänne tuli... sydän hakkaa vieläkin. Se saa kyllä lähteä ulos ja heti."

"Niin, tuota.. Sofka..."
Ja niin saa Sofka kuulla, että kyllä he muuttavat asumaan Syreenitaloon ja samalla sen, että heidän kanssaan sinne muuttaa myös Åmar.
Lev on  pyytänyt häntä asumaan Syreenitaloon - toistaiseksi.
Osaa kuulema kaikenlaista ja onhan hänestä seuraa sitten kun Lev taas on matkoillaan.
Sofka on kyllä kauhuissaan - nuori rouva kahden kesken nuoren miehen kanssa - yölläkin!
Se ei kyllä onnistu... Mitä koko Kauppakylä puhuisi!
Ja missä Åmar sitten nukkuisi? täällä ei ole valmista kuin pieni porraskamari. - Ja niin he lähtevät katsomaan sitä.



"Voi, tämä sopii minulle vallan mainiosti. Mitäpä sitä nuorimies muuta kaipaa kuin kattoa päänsä päälle ja jos ei sitäkään ole, niin ei sitten senkään niin väliä."  Ja Åmar virnistää poikamaisesti.
"Kyllä me jotain keksimme siksi aikaa kun olen taas matkoilla", Lev tuumaa nukkuma järjestelyistä ja halaa Sofkaa. "Eiköhän jatketa syömistä!"



"Voi Lev, miten ihanaa, että olet kotona"!