Sofi on koko päivän ravannut Syreenitalon portaikkoja ylös ja alas. Välillä ihan riesaksi asti remonttimiehille.



Nyt Sofi kuuli äitinsä äänen salista. Mitähän se äiti täällä...



"Sofiii... missäs sinä oikein kuljeksit?"  -  "Ai siinähän sinä. Tule teelle. Toin tervetuliaisiksi Sofkalle teetä ja mansikka kakkua - ensimmäisistä mansikoista."



"No mitäs sinä Sofka nyt haaveilet?" - "Eikös ole mukavaa, kun täällä alkaa jo olla paikat kunnossa."



Sofka ihailee kattokruunuaan jonka he saivat Aksenja Malakoffilta häälahjaksi.



"Kyllä minä olenkin - olen niiiin onnellinen, kun salissa voidaan jo istua ja
nauttia kesän ensimmäisistä mansikoista. On vaan niin paljon vielä kesken ennen kuin voimme asustaa täällä Levin kanssa. Koko keittiökerroskin on vielä aivan remontin kourissa. Puuhellaakaan ei vielä ole se hulttio muurari saanut valmiiksi."



"Minä muuten haluaisin tähän saliin sellaisen ihanan suuren ja kauniin maton... ja tuolitkin pitäisi kai päällystää uudelleen... Ja huomasitkos, että remonttimiehet eivät sitten tehneetkään minulle lasiovia.. sanoivat, että tällä aikataululla ei ennätä kuin perinteiset peiliovet. No, olkoon toistaiseksi.. "

"Kyllä ne ovat kauniit ja sopivat vallan hyvin. Mitäs muuten tuumaat, jos Aleksei tuo sinulle hiukan tavaroita, kun seuraavaksi tulee Pietarista? Laitoin hänelle mukaan pientä ostoslistaa.. Saisitte sitten meiltäkin häälahjat."
"Voi, miten maltan odottaa?"