Vuosittaisista markkinoista on jälleen yhdet Kauppakylässä ohi.
Markkinat olivat onnistuneet, ainakin kauppaa käytiin kovasti ja yltyipä kaupankäynti jossain kohtaa niinkin kiivaaksi, että kylän torin vierustan lähin aitta täyttyi mukavasti - se oli markkinoiden ajaksi valjastettu virkavallan käyttöön ja siellä voi lukitun aitanoven takana rauhoitella kiehunutta mieltään ja lepuuttaa väkijuomista uupunutta ruumistaan. Siellä se näytti kuorsaavan heinien keskellä myös kylän Suutari, tapojensa mukaa.

Kaikki kynnelle kykenevät olivat osallistuneet - paitsi Villa Malakoffin, Aksenja Malakoff.
Hän oli jälleen kerran hyvin hämillään kaikesta mitä viimeaikoina oli tapahtunut ja jäänyt pohtimaan niitä. Ja näytti pohtivan edelleen markkinoiden jo päätyttyä.



Hänen tyttärensä Elisan mies oli ilmestynyt kuin tyhjästä – ja kuin tyhjää – aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ilmeisesti hän oli saanut sovitettua tapahtuneet ja sovittua myös asemansa Tsaariin, Tsaarin upseerina.
Ainakin hän pystyi piileksimään täällä Kauppakylässä. Ja jäädähän hän aikoi, kun oli markkinoilta tullessaan ollut suuret rullat tapetteja ja lattialankkuja vaunullinen. Remonttia – sitä kuulemma tehtäisiin. Koko Villa Malakoff laitettaisiin uuteen uskoon. Hänen Villa Malakoffinsa! Ja Mihail oli jatkanut nauraen, että toki Aksenja sai sanoa sanasensa suunnitelemiin – vai sai, kun kaikki materiaalikin oli jo hankittu.
Tullessaan Mihail oli kyllä tuonut komean Fabergénin. (Lahdesta, Leean pöydästä, ihanat, Näitähän Aksenja selvästikin alkaa kerätä!)  



Komeamman mikä Aksenjalla jo entuudestaan oli mies vainaansa, Olegin ostamana.
Sellainen hurmuri. Nytkin istui vaimonsa kera yläkerran pienessä salissa ja oli hurmaamassa tätä.
Vaikka ei siinä juuri lisää tarvittu. Tullessa oli mennyt hetki, niin jo oli vaimo langennut miehensä kaulaan ja kaikki oli unohdettu ja anteeksi annettu. Ne samat  charmöörin taidot ne sitten koituvat aina myös ongelmiksi.



No katsotaan, katsotaan tuumaa Akesenja ja lepuuttaa taas silmiään Fabergéssa.  Kummasti se mielikin kiertyy ja väkisinkin alkaa hymyilyttämään.
 Ja syykin on loistava...



Åmar ja Lydiakin ovat palanneet kotiin. Åmar on tehnyt vallan upean ostoksen ja mieli palaa sitä testaamaan.
Åmar livahtaakin verstaalleen uusi työkaluvyö uusine kaluineen vyötäisillä. Kovin oli mieli täynnä ajatuksia mihin
kaikkeen näitä käyttäisi.


 



Suutarilassa oli hiljaista. Isäntä oli hummaillut markkinoilla monta päivää. Istuskellut saman henkisten miekkosten kanssa aittojen portailla ja nurmilampareilla. Oli vähän lyöty salaa korttia ja oli jokunen naiseläjäkin siihen istahtanut nauraa kihertäen miesten iloksi ja kyläläisten pahaksi.
Suutarin tyttäret olivat juoksennelleet markkinaväen joukossa ja huvittaneet itseään arvuuttelemalla josko joku heidän näkemistään pienistä pojista olisi heidän kasvatiksi hävinnyt pikkuveljensä.
Rahaa tytöillä ei ollut, mutta kiltit kyläläiset markkinatunnelmissa sujauttivat tyttöjen käsiin ja taskuihin kaikkea pientä. Nauravaiset äänet, herkulliset tuoksut, hanurilla pistelty kipakka polska ja nenänpäätä kutittava aurinko sai ihmiset markkinatunnelmaan ja mitä enemmän suutari päihtyi sitä enemmän tyttöjä säälittiin ja mukaan tuli leipää ja nisua.



Opettaja-Ulla, joka oli kovin kiintynyt lahjakkaisiin oppilaisiinsa osti heille korillisen kaikkea syötävää ja sujautti siihen päällimmäiseksi vielä aimo kasan karamellejä.
Niin, että markkinat olivat Suutarilassakin ihan mukava tapahtuma.



Syreenitaloonkin oli palattu. Kotimatkalla oli tarvittu pieniä työntökärryjä, sen verran sitä oli ostoksia.
Miehet olivat ansaitsemallaan konjakilla Levin työhuoneessa. (huomaa Levin uusi takki, liivi ja rusetti! Askartajan Ateljeen tuotantoa ja ne voi pukea!)
(Albertin uusi hiustyyli ja uusi poskiparta ja viikset)



Lev oli sopinut tapaamisen erään Lapissa asuvan ja työskentelevän geologin kanssa. Lev oli kovin kiinnostunut geologiasta ja olikin tapaamisen lopputuloksena kartuttanut kokoelmaansa. Tämän parissa miehillä meneekin vielä toinen konjakkitovi.
(korukivikokoelma on Erjan, Helander, ja niin upea! en tiennyt tätä ennen, että Levillä on tällainenkin harrastus)



Alakerrassa naisväki tutkailee myös uuttaa hankintaa. Ihmeellistä mehustinta, jota he aikovat kokeilla parhaillaan suurta satoa antavaan raparperipuskaan.(mehumaija Mirkan pöydältä. Voi olla, että tätä laitetta ei ajallisesti ihan vielä olisi, mutta kaikkihan on mahdollista täällä…)
 


(kannu on Tarun käsialaa)

Tytöt ovat kavunneet vintille. Sinne on rakentumassa heille yhteinen huone. Alakerran porraskamari on kahdelle pikkutytölle liian pieni ja tänne he saavat hienot tilat.



Tytöt ovat tuoneet vintille lelujaan ja keskellä heille yhteisesti
markkinoilta ostetut pikkunuken vaunut. (Mirkalta myös, eikös ole hurmaavat ja niin käsittämättömän pienet)
Sänky on Fredrikalle hankittu oma sänky ja tuotu jo tänne ylös koska porraskamariin sitä ei saatu mahtumaan.
(sänky on jäännös puunpaloista tekemäni)
 
Markkinoiden jälkimainingeissa vietetään kylän taloissa monta ihanaa
alkukesän hetkeä.