Eilen vietin mukavan päivän pääkaupungissa.
Aamupäivän ensimmäinen tunti ostoksia tehden ja sitten työpajaan.
Ensimmäisenä harjoittelin silkkilangalla kirjontaa.
Se oli kivaa puuhaa. Vaikka hämähäkkiruusuja olinkin ennättänyt tyytyväisenä kirjata 1,5 kukkaa, kun tajuntaani piirtyi sana; ei läpi...
Siis mitä! No, silloin ymmärsin ne viisi apulankaa ja mitä tarkoitti täyttää alta, päältä, alta...
Loput toisesta kukasta sitten sain oikein. Mutta ihan ruusulta nekin näytti. Innostuin niistä niin, että näitä aion tehdä vielä kotonaki. Pariin on materiaalit jo valmiina! Kiitos vaan Tiinalle hyvästä opetuksesta ja mukaville kurssilaisille!



Sitte välillä ihailemaan nukkekoteja. Ja näin Väinölänkin livenä. On se vaan luomus! Sen tutkailemiseen olisi voinut käyttää vaikka lopun päivään.
Mutta olin ilmoittautunut myös rohkeasti tekemään ruusukorkkareita.
Yhdet saapikkaat olen Loten opastuksella tehnyt ja silloin jo todennut miten haasteellista se on, mutta rohkeasti kävin työn touhuun.
No, se on edelleen aivan yhtä haasteellista. Korkokegät ovat vielä niinpientä osaa, että niissä lopputuloksena oli varmaan enemmän liimaa kuin silkkinauhaa.
Illalla kotona ajattelin, että jos nyt yhdet tehneenä ja ihan vaan rauhallisesti vielä yrittäisin, niin voisinko onnistua. Voisin. Sen verran, että nyt samoilla muoteilla tuli paljon pienemmät ja siis sirommat (ensimmäisten nilkkaremmikin muistutti kuulema gladiaattorien sandaalin sidontaa, ystävän huomatus), mutta, mutta
Kyllä se niin on, että suutari pysyköön lestissään, vai miten se meni?
Minä rupean kirjomaan. (Kitos siis Lotelle kärsivällisestä opastuksesta ja eipä tiedä, josko josku vielä yrittäisin jotain ihan muuta mallia...)



Vierellä on pieni nukke, jonka ostin myyntipöydästä. Suloinen. (en muista kenen..)



Ostin Syreenitaloon Marialta kaksi lamppua. Sieltä puuttuukin monta.
Myös Johannalta ostin saintpaulian, mansikan ja ihanan kultalaukun.
Matleenalta tarttui mukaan pääsiäismunia ja suolakurkkuja.



Mukaan tarttui vielä ihania kankaita, silkkikirjontaan nauhoja ja sainpaulian kittikin Katriinalta (niitä ei koskaan ole liikaa kuten ei pelakuitakaan). Ja Marialta vielä aapisia Ullalle luokkaan. Kun on kylän lapsiluku taas kasvanut...