Syreenitalon ovi kävi ja Ulla astui keittiöön jossa Sofka odotteli ruokailijoita yläkerrasta.
Hän oli hetki sitten huhuillut, että ruoka oli valmista.

"Tule Ulla istumaan."



Ulla istuutui ja Ullalla oli asiaa...
"Tulin kertomaan, että Sofka voi valmistella Lilliä muuttoon. Kun nyt olen saanut opettajanviran täällä, niin olen myös etsimässä asuntoa ja kun se on löytynyt, muuttaa Lilli tietysti minun luokseni. Eihän hänellä kotipuolessa ole oikein ketään ja minä ole hänelle varmasti oikein hyvä kasvattiäiti, opettajakin kun kerran olen."




Siinä se nyt oli, tuntui kuin jokin olisi kiertynyt Sofkan sydämen ympärille ja kiristänyt! Lilli lähtee....
Ei hyvänen aika...




Yläkerrassa kaksi päätä on kestkittyneenä shakin peluuseen.
"Kuulepa Lilli, käydäänkös välillä syömässä. Muuten ruoka kokonaan jäähtyy, kun sinä olet nykyään jo niin kova vastus, että pelille tulee pituutta."
"Käydään vaan,"  Lilli tuumaa ja samalla jo hyppelee kerrosta alas.



"No siinähän te olette!  Syömään sitten vaan."



Ja samalla Sofkan mielessä kaikki onkin aivan selvää!
Salainen katse Levin silmiin, ja sieltä saatu katse vahvisti päätöksen.



"Kuulehan Ulla, kun sinä olet nyt hiukan myöhässä siinä kasvattiasiassa. Me tässä olemme Levin kanssa tuumanneet, että Lilli tietenkin jää tänne meille. Ihan meidän omaksi lapseksi.  Me kun olemme jo tutustuneet ja kiintyneet toisiimme ja on kuin Lilli olisi aina kuulunut tänne meidän luoksemme."

Lilli katsoo Sofkaa ja Leviä... mitä ihmettä.
Ja Ulla punehtuneena nousee..



"Vai näinkös tämä asia sitten meni?" Vai mitä se Lilli...?"

"Niin, mitäs mieltä sinä Lilli olet? Tulisitkos meille omaksi tytöksi, kun meillä ei niitä lapsia muulla tavoin taida tullakaan. Mitäs tuumaat asiasta?"

Ja Lillin kirkastuva katse ja hymy joka hiipii silmiin saakka, kertoi vastauksen.