Kauppakylässä jokaisessa Malakoffien suvun talossa (ja vähän muissakin)  juodaan tolkuttomasti teetä.
Kunnon keittimiä pitää tsaijulle olla.
Kun mistään ei löytynyt valmista samovaaria, sellaista  Malakoffeille sopivaa, se piti viimein tehdä itse.
(Itämaisia on tarjolla kyllä.)
Tämä on tehty korunosista, koristenauhoista, metallirenkuloista ja oikeasta hanasta.



Tsaikka on valmista ja persikkapiiras (Jatan herkkuja) odottelee ottajaansa.
Teehetkeen on tullut Lydia.



Sofka on kutsunut Lydian iltapäivän teehetkeen. Sofka ei ole vähään aikaan kuullut Lydiasta mitään, kun kulkeminen näin kovilla helteillä on ollut Lydialle hankalaa. Jalat niin turpoavat ja olo on ollut tukala. Nyt Lev on käynyt hakemassa vartavasten Lydian.

"Otahan Lydia, tämä virkistää... Ja sitten haluan kuulla mitä sinulle, tai teille, kuuluu!"



Ja onhan sitä kaikkea puhuttavaa tytöillä; Lydian murhe pienistä tiloista, kun Ullakin on päättänyt jäädä koulua pitämään ja Lillin kohtalo. Koulutkin pian alkaisivat ja Lillin kai pitäisi palata kotikyläänsä.
Sofkalla omat aatoksensa; Lydian onnellinen odotus ja hänen edelleen tyhjä lastenhuoneensa.
Näitä tuntoja puhellessa ja pohtiessa maistuukin piiras ja joka tilanteessa auttava tsaiju.