Joulun jälkeen rauha oli laskeutunut Syreenitaloon. Åmar oli saanut Lydialle selitettyä pakettien vaihtumisen ja lahjatkin vahtuivat sitten oikein.
Siitä huolimatta Lydia oli hiukan epäileväinen Åmarin suhteen eikä jättäytynyt kovin herkästi kahden kesken puheisiin Åmarin kanssa.

Åmarilla oli kuitenkin pikkuhiljaa unelma voimistunut voimistumistaan.
Ja kun Villa Malakoffien Luka oli tullut Malin morsiamensa kanssa joulun viettoon, oli hän rohkaissut mielensä ja pyytänyt tätä kanssaan erääseen paikkaan.

Villa Malakoffien tilusten perällä oli tyhjillään ja huonossa kunnossa oleva tupa. Sitä Åmar havitteli itselleen...



"Kyllä tässä tätä tekemistä riittää... ensimmäiseksi pitäisi tulisija laittaa. Mutta kyllä tämä muuten on ihan kunnostettavissa. Mitä mieltä tämän ostosta olisitte?"



Luka ainoana poikana oli myös ainoa asiasta päättävä ja hetken mietittyään sanoi, että myy kyllä tuvan, mutta ei tonttia. Maata, kun ei niin vain myytykään.  "Mutta tehdään siitä sellaiset vuokrakirjat, että nimellistä korvausta vastaan ja niin kauan kun vain sinä, tai perheesi haluatte."
Åmar mietti ja tuumasi, että tyhjää parempi, sovitaan näin. Ja hetkeksi Lydian kuva vilahti mielessä. "Sovitaan sitten hiukan tupaa suurempi palanen tähän sitä vuokramaata. Kun suunnitelmissa olisi tähä tehdä vähän laajennustakin. Kamaria ainakin." Ja näin miehet sopivat.

Olimme juuri keskustelleet Eijan kanssa viinilaattikojen saatavuudesta ja itse todennut, että vesiperän vedin  niiden metsästämisessä, kun Eija valoi uskoa toteamalla, että kyllä minkäkin vielä sellaisen saisin...
Ja sainhan minä, hänellä oli parempaa tietoa.., kun oli postiin sellaisen minulle laittanut! Ihana yllätys! Aattona en meinannut nahoissani pysyä! Tästä on hyvä aloittaa uusivuosi ja uudet suunnitelmat.. vaikka vanhoissa projekteissakin on vielä tekemistä! Kiitos Eija vielä!