Aamulla Åmar (ruotsalaisten O:lla) ja Lydia lähtivät Joulumarkkinoille kuten toisilleen lupasivat. Kirpakassa pakkassäässä sinne kävelivät ja ennättivät jonkun sanasenkin puhella. Eräältä kojulta Sonja heidät tapasi ja lyöttäytyi sitten heidän matkaansa. Albertin kanssa Sonja sinne oli lähtenyt, mutta Albert oli jo alkumetreillä hävinnyt omille teilleen. Paikallisen lehden toimittajan huvilaan, jossa herrat kävivät maailman ja kylän uutisia (taitaa Albertin veri vaan viedä maaliman turuille) ja arvatenkin siellä nautitaan lämmitettyä ja maustettua punaviiniä näin joulunajan kunniaksi.

Joulumarkkinat sitten kierrettiin ja päivä vietettiin kolmin. Nyt ovat markkinaväki palanneet ja Sonja kavunnut omiin huoneisiinsa.



Åmar ja Lydia viipyvät kahden eteisessä... Olisi niin vielä kahden keskistä asiaa... Åmar katsoo suloista Lydiaa ja on juuri sanoimaisillaan.., kun yläkerrasta kuuluu Sofkan iloinen ääni: "Oi, tulkaa ihmeessä katsomaan, Lev ja minä olemme poissaollsessanne koristeelleet joulukuusen!"



Ja mentävähän se oli. Ja loppupäivä kului nomaalissa hyörinässä.

Illan tullen Lydia kapuaa yläkerran huoneeseensa ja maistelee Åmarin hänelle ostamia marmeladeja. Jokin jäi kesken... ja Lydian ajatus kulkee kaksi kerrosta alemmas...



Siellä makoilee vuoteessaan mietteissään oleva mies, jonka ajatus on vahvasti kaksi kerrosta ylempänä!