Koko päivän oli Syreenitalossa ollut kuhinaa.
Naisväki oli kantanut pesutupaan lakanoita ja muuta pyykättävää.
Oli kannettu vesiä ja sytytetty muuripataan valkea ja ilmassa oli jonkin suureen valmistumisen tuntu. Pestiin pyykki jouluksi.



Muuripadassa palaa ihan oikein valkea - sitä vaan en saanut
kunnolla kuvaan.



Åmar (ruotslaisten oolla) oli ollut levoton koko päivän kuten kaikkina muinakin pävinä leivontapäivän jälkeen.

Hän hiiviskeli kellarikerroksessa ja kun vedet ja puut oli kannettu ei voinut niitäkään käyttää tekosyynä.
Naiset - Sofka ja Sonja jo hiukan ihmettelivät Åmarin hinkua pesutupaan.

Viimein Sonja ja Sofka lähtivät kahvin ja voileivän laittoon - ja silloin Åmar ajatteli; nyt tai ei koskaan...

Hän raotti pesutuvan ovea...



Lydia kuulosteli, että joku on tulossa, -"jokohan se kahvi on valmistunut, kyllä se jo maittaisikin."..

"Ai, se on Åmar".

"Niin, minähän se" - voi miten Lydia oli höyryn keskellä soma!



"Tuota, .. ajattelin, että ..khym... mitenköhän.. kröhöm..
niin, onkos veden tarvetta?"

Voi vietävä!- Åmar tuumaa



"No, eihän sitä nyt, juurihan sitä on tuotu, niinkuin Åmar varsin hyvin tietää.."


"Niin... tuota, ajattelin... hymn.. kun on tuota ensi pyhänä ne joulumarkkinat...
khöm.., että josko Lydia olisi sinne menossa...?"



 Lydia ajattelee jotain ihan muuta..



Voi, kamalaa.. Lydia miettii siinä samassa hetkessä... minähän juuri ripustin kuivumaan minun... voi.. nyt Åmar ne näkee!




"Niin, ne markkinat " - Åmar ihmettelee, kun Lydia ei mitään vastaa..
"Että olisiko se Lydia sinne lähdössä... niin, että minäkin, että jos vaikka yhdessä!" -  No, nyt se oli sanottu!



Markkinoille.. Åmarin kanssa... sitäkös se oikein kysy, että yhdessä..
Ja puna nousee Lydian jo ennestään punaisille poskille - polttelee-

"Voi, kyllähän minä voisin lähteäkin Åmarin kanssa" -Lydia melkein kuiskaa... Ja sitten rapuista jo kuuluu kahville tulon kutsu.

Mutta ensi viikonloppuna! Ajattelevat sekä Åmar, että Lydia.