En tiedä mikä hulluus taas iski, kun näin Satun ilmoituksen blogissa, mutta tässä sitä ollaan... Eikä kyllä yhtään kaduta!

Illan hämärtyessä postivaunut jättivät kylän postit ja kauppatavaraa Pauliinan kaupalle.
Samalla ne jättivät kaupan pihalle seisomaan väsyneen seurueen.
Herra seurueesta astui kauppaan ja kysyi Pauliinalta neuvoa:
"Iltaa, osaatteko neuvoa mikä taloista on Villa Malakoff? Postivaunun kuljettaja neuvoi, että sieltä voisimme kysyä yösijaa. Kylässä kun ei kuulema ole majataloa."





Pauliina neuvoo ja hetken kuluttua seurue on Villa Malakoffissa.
Vastaan tullut Kerttu ohjasi vieraat saliin jossa Aksenja Malakoff otti vieraat vastaan.
"Kukaan ei jaksa puhella mitään, jos ei ole vatsa täynnä" - Aksenja tuumaa ja niin Kerttu kattaa pöytään iltapalaa.



Vanhasta tottumuksesta Lydia livahtaa Kertun perässä keittiöön ja istahtaa murheellisena ja väsyneenä penkille.



"Nyt me tytöt juomme kahvit, niin mieli piristyy ja sitten annamme tuolle kissille kermaa.  Mikäs sen kissin nimi on?"
"Ei sillä ole nimeä, vain kissa". - "No, sitten se on Kissi. Lihava sellainen" - Kerttu nauraa.



Sillä aikakaa salissa syödessään herra joka esittäytyi Albertiksi kysyy yösijaa.
Aksenja lupaa sen ja jatkaa kysymistään...



Viimein paljastuu, että Albert, vaimonsa Sonja ja mukana tullut uskollinen keittiöapulainen Lydia ovat matkanneet jo monta monituista päivää.
Sen kummemmin ei mitään päämäärää ole; Albert on huikentelevaisilla sijoituksillaan laivanvarustajana menettänyt laivansa ja sen mukana omaisuutensa. Vakuutuksiakaan ei ollut ja niin koko omaisuus on jouduttu myymään.
Mukana on enää arkullinen tavaraa.

Kauppakylässä ei mitään tapahdu ilma, että kaikki sen huomaavat ja niin on kohta salissa suvun miehet Aleksei ja Lev.



Aikansa puheltuaan selviää, että Albertilla ja Sonjalla ei todellakaan ole mitään paikkaa mihin ovat menossa, ovat vain matkanneet ja toivoneet, että jotain tapahtuu.
"No, täällä Kauppakylässä tuolla Levillä on suuri huvila; Syreenitalo".
"Mitä jos muuttaisitte sinne asumaan"?
"Niin - Lev jatkaa - meillä tosiaan on vielä kolme kerrosta remontoimatta". "Keittiö toimii ja lämmintä on sen verran, että makuuhuoneissa voi nukkua vaikka ne ovatkin tapetoimatta ja muutenkin remonttia vaille.



 "Ajattelimme Sofkan kanssa ylintä kerrosta joskus lapsille ja mahdollisesti hoitajalle, mutta vielä ei siihen näy olevan tarvetta", Lev hymyilee hämmillään. " Jos teette itse sinne remontin, saatte sen kerroksen käyttöönne ja remontilla teillä on jo osa vuokraakin maksettuna".



Albert ja Sonja katsovat toisiinsa ja matkaamisesta väsynyt Sonja melkein purskahtaa itkuun! "Voi, minä olen niin väsynyt, että jäisin johonkin joksikin aikaa".
"No, siinä tapauksessa voimme pitää asiaa sovittuna. Tulemme sinne ja katsomme miten asiamme järjestyvät".

Sonja kiiruhtaa keittiöön jossa Lydia on Kertun kanssa kahvilla.
Lydiasta on tullut enemmän kuin keittiöapulainen; hän on läheinen ystävä ja Sonjan tukija. "Lydia, Lydia, enää ei tarvitse matkata mihinkään! Me jäämme tänne. Muutamme Syreenitaloon. Tilaa ei ole paljon, mutta emme me paljoa tarvitsekaan".



"No mutta, tämähän on iloinen uutinen", Kerttu totetaa. "Ehdimme tässä jo rupatella ja tulimme kovin hyvin juttuun".

"Nythän sinä Lydia voitkin olla opettajana Sofkalle. Se Sofka kun on niin kovin nuori vaimo ja osaamaton. Kukas sille, orpo raukalle, on mitään opettanut - ja iso talonpito edessä. Minulla on pitänytkin niin kovin kiirettä, kun olen käynyt sitä Sofkaa neuvomassa".

Illan kuluessa pieni seurue siirtyi Levin ja Aleksein ohjaamana Syreenitaloon.

Kun vinttikerros oli katsottu ja sänky sinne pedattu istui Sonja sängylle.



"Tuntuu jo niin pajon paremmalta, ku on oma päiväpeittokin sängyllä ja ihmisetkin ottivat niin vieraanvaraisesti vastaan. Kukaan ei illkkunut vararikostakaan mitään. Kyllä minä tänne saan hyvän kodin".

Kiitos Satu ihanasta peitosta ja "Lihavasta Kissistä" :-)