Villa Malakoffin Aksenja rouva on tullut Syreenitaloon ja tuonut tullessan suvun vanhan peilin jota myös tyttärensä Elizaveta ja Koivuhovista Pauline ovat tulleet ihastelemaan.



"Tämä on ollut Villa Malakoffin vintillä niin kauan eikä se sovi meille mihinkään, niin ajattelin, että tänne se sopii."



"Sopiihan se. Se on kuin siihen tehty" - tuumaa Elizavetakin.
Sofka katselee ja sanoo: "Minusta se on kyllä kaunis, mutta jotenkin siitä tulee kumma olo... kuin se olisi elossa".

"No, höpsis, pölyt siinä on elossa", Elizaveta tuumaa

"Kuulkaahan, ei Sofka ihan väärässäkään ole", Aksenaja kertoo.
"Peiliin liittyy kyllä eräs tarina."
"Mikä, mikä.. onkos se kummitus juttu", kysyvät pieni Olga ja Sofi jotka taas olivat vilistäneet juuri sopivasti takaisin saliin.

"Kerrotaa, että kun peilin ripustaa seinälle, ei kulu kovinkaa pitkä aika, kun taloon ilmestyy kulkija."
"Hui kauhistus", tytöt huokaavat ja silmätkin korvina odottavat lisää.



"Niin, kulkija on rouvas henkilö jossa kaikki on hiukan outoa; kukaan ei näytä tuntevan häntä, tai muistavan mistä ja milloin hän tuli, mutta ihan  kuin hän aina olisi ollut siellä. Hän jää pitkäksikin aikaa ja puuhaa kummia asioita". - Aksenja jatkaa
Elizaveta puuskahtaa: "No mutta äiti hyvä, eihän tuollaisia asioita pidä tytöille kertoa, uskovat vielä".

"Kuten sanoin, se on pitkään ollut vintillä eikä se tiettävästi ole Villa Malakoffin seinällä koskaan ollutkaan"- Aksenja jatkaa, "mutta miesvainaani kertoi, että hänen ollessaan poikanen, peili oli itse asiassa täällä Syreenitalossa.
Se oli aikaa ennen apteekkari Syréniä. Ja silloin talossa oli kellarihuoneessa asunut omituinen rouva."

"Kuka, kuka, kerro mumma!"

"Niin, itse asiassa nimeä en muista kuulleeni ja muutakaan hänestä en tiedä. Vain sen, että hänen kerrottiin keitelleen taikajuomiaan."

"No nyt äiti kyllä saa lopettaa" - Elizaveta kuohahtaa.

"Niin", jatkaa Aksenja, "muistaakseni hänen kerrottiin olleen erittäin hyvä parantaja ja lääkejuomien keittäjä. Lisäksi hän oli hyvä kuppari. Niin, ja taisi hän muutaman parin rakastuttaakin", Aksenja jatkaa ja hymyilee.



Tytöt vilistävät porrassaliin. Kuuluu kovaa sopotusta ja supinaa.

"Kukahan se tulee, kun peili nyt on laitettu salin seinälle?"
"Jos vaikka ihan noita!" - "Kuulithan, ei se ollut noita, vaan joku kuppari."

(Porrassaliin olen tehnyt kaideseinän ja sen eteen taas kerran paspispahvista sohvan. Myös suvun herroja on päässyt seinälle.)







Ja sitten vilistetään alakertaan Åmarille kertomaan.



"Kuule, kun peili pannaan seinälle, siitä ilmestyy joku!" - Sofi hengästyneenä selittää.
Åmaria hymyilyttää - "No, eihän se taika taida pitää paikkaansa, tai sitten se on ruvennut edistämään; minähän olen jo täällä!"

"Ei, ei, kun se on noita-akka!" - Sofi puuskahtaa jo on taas menossa.



Salissa rouvat siirtyvät tarinoimaan viinin äärelle. Kyllä tämä peili peilinrouvineen jo sen vaatii.

(Pöydällä on ensimmäinen punontatyö hedelmäkorina)

(Peilin tein listasta, Esalta tilaamasta peililevystä ja joskus jostain hakkimastani muovisesta teko köynnöksestä.  Alatason tein paspiksesta. Siitä köynnöksestä en tiedä mitä kasvia se esittää, tai miksi se on mukaan tullut, mutta taas se on nähty: kaikelle löytyy aina paikkansa!) :-) Niin, ja salissa on nyt sitten valo!